Martti Issakainen: Nuoren erämiehen muistoja : Pekka Pantsu : Kamtšatkan metsästäjä

Nuoren erämiehen muistoja -kirjan kannessa on valokuva parrakkaasta turkislakkisesta miehestä kivääri olallaan, erämaisemia ja karhun siluetti.

Osta kirja itsellesi

(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)

Hän kuvaa pitkiä, jännittäviä koiravaljakkomatkoja metsästysmaille, seudun rikasta eläimistöä, riistan- ja kalanpyyntitapoja sekä saaliin käsittelyä. Hän kertoo myös tapaamistaan suomalaisista, joista yksi oli tutkimusmatkailija Sakari Pälsi. Kun vallankumous alkoi syödä lapsiaan, hän pelastautui Suomeen, missä kohtasi uudet haasteet sodan vaiheissa ja lihateollisuuden johtajana.

Pekka Pantsun (1896–1984) seikkailut ison riistan kaatamisessa ja lohien narraamisesta Kamtšatkassa ilmestyivät alun perin vuonna 1980 kirjassa Kamtšatka : Nuoren erämiehen muistoja. Vuonna 2013 ilmestyi uusi painos tästä hienosta ja harvinaisesta kirjasta. Teos on hieno valinta kaikille matkakirjojen ystäville. Siksi se sai uuden elämän.

Pantsun kirja kuuluu seikkailevaan erämaakirjallisuuteen, ja on erityisen kiinnostava sen sisältämien luontokuvausten ansiosta. Matkailu tuntemattomaan ja villin erämaan kutsu on nerokkaasti yhdistetty Pantsun muistelmissa. Hän oli älykäs ja kielitaitoinen seikkailija, joka kulkeutui Karjalasta Kamtšatkalle saakka eläen turkismetsästäjänä ja kalastajana. Kamtšatkan luonto lumosi Pantsun täysin.

Koira eteni ylärinnettä lepikkoa myöten, me sivummalla harvemmassa metsikössä. Olisimmeko ennättäneet pari kivenheiton matkaa, kun haukku alkoi kuulua sivummalta; koirankin eteneminen pehmeässä lumessa ja leppätiheikössä oli hidasta. Lähestyessämme paikkaa näimme pienen aukeaman, jonka yläpuolella rinteessä erottui kohouma. Siinä kasvoi matala vaivaiskoivu, vuorituulten vinoksi kallistama.

Huomaatte, että kirjan kieli on sujuvaa ja sekä ihmiskuvaukset että tapahtumien juoksutus jännittävää. Vaikka Pantsun kuvaama maailma olisi kaukana lukijan kokemusmaailmasta, lumoaa kirja tarkalla kuvauksellaan tuosta ajasta ja metsästäjän tarkoista luontohavainnoista. Pantsu kertoo myös sattuvia vitsejä, viljelee huumoria ja muistelee hyvin menneitä muistojaan.

Olimme seuraamassa soopelin yöjälkiä pitkin vuoren rinteitä. Ensi kerroilla syksyllä pidimme sekä haulikon että kiväärin siltä varalta, että löytäisimme karhun maakuupaikan. Soopelin jäljet kulkivat korkealla rinteellä poikki notkelman, jossa kasvoi melkein köynnösmäinen matala lepikko.

Pantsu kirjoittaa perineensä kiintymyksen luontoon varmaan esivanhemmiltaan. Se oli hänessä jo varhaisina kouluvuosina niin voimakas, että hän vietti syksyisin ja keväisin monia päiviä pienoiskiväärinsä kanssa Sortavalan ympäristön metsissä sen sijaan, että olisi opiskellut.

Metsästyksen Pantsu aloitti kunnolla 12–13-vuotiaana siirryttyään Ruskealan Kaalamolta Kiteen Matkaselkään, jossa toimi asemapäällikkönä vanha Venäjän armeijan upseeri ja aatelismies, von Bergh, jonka harrastuksena olivat ratsastus ja metsästys. Heistä tuli hyvin toimiva parivaljakko.

Se oli todellista herrasmiesmetsästystä. Minusta tuli kapteenin aseenkantaja ja koirankuljettaja. Hän käveli keppeineen rinnallani, kunnes saavuimme mielestämme sopivalle passipaikalle. Irrotin koiran, hän hajotti haaraisen keppinsä istuimekseen, ja luovutettuani haulikon olimme valmiit.

Tästä alkaa erämaahenkinen seikkailu, josta ei jännitystä ja odottamattomia tapahtumia puutu. Kuvassa 14-vuotiaana hän näyttää jo reilusti itseään vanhemmalta ja kokeneelta metsästäjällä, joka ”lähti muista poiketen maailmalle työnhakuun”. Tämä suomalainen metsärambo oli jo 1913 Pietarissa. Vuonna 1915 hän oli Odessassa ja Voronesissa 1916.

Pantsu osuu tietämättään Venäjän kaoottisimman vuoden sekasortoisten vallankumousten keskelle syksyllä 1917, mutta kohti Siperiaa puuskuttava juna toimi pelastusveneenä vallankumouksen ihmisaallon alta.

Me näimme, että vallankumous teki tuloaan. Lokakuun puolivälissä teimme ratkaisun. Rautatieyhteys suoraan Suomeen päin oli jo rintamalinjojen katkaisema. Ainoana ulospääsytienä häämötti Siperian rata. Sitten voisi päästä Vladivostokin kautta Amerikkaan.

Pantsu oli ajan hermolla ihmetellessään sydäntalven matkoillaan monta kertaa, oliko hän suunnistanut väärälle taholle pyrkiessään suureen länteen. Vastakkaiseen suuntaan kävi jatkuva virta Amerikasta tulevia suomalaisia, jotka pyrkivät tulevaisuuden ihannevaltakuntaan Neuvostoliittoon. ”Heimoveljet olivat parhaassa iässä olevia ammattimiehiä, matkavarusteista päätellen hyvinvoivaa väkeä. Mutta aatteellinen pohja tuntui olevan selvä ja työnäky kirkas, mikä innosti eteenpäin.” Pantsu jälkiviisaasti ”aavistaa” heidän surkean kohtalonsa Neuvostoliiton kansojen murskaamossa. Suomalaisia oli kaikkialla, Pantsu kohtasi muun muassa Vladivostokin linnoituksen tykistöupseeri Vilho Nenosen, josta tuli sittemmin Suomen tykistön merkittävin kehittäjä.

Kahden suomalaisen muurarin kanssa Pantsu ostaa piletit Jaroslavista Vladivostokiin Harbinin kautta. Vaihtojunaan on vaikeuksia päästä, mutta niin alkaa matka läpi Venäjän loputtomien, tasankojen, metsien ja erämaiden läpi. Venäjän suhuäänteet tekevät lausuttuna tepposia Pantsulle. ”Ajattelen yhä ihmetellen tätä kaksiviikkoista Siperian matkaani. Mielikuvituksellinen ahtaus, vaunujen tunkkainen ilma ja joidenkin roikkuminen vilussa vaunujen ulkopuolella olivat ilmiselvää kärsimystä.” Hän näkee muun muassa junan alle jääneen kiinalaisen lettipään kiskojen vierellä. Meno junassa sotilaiden kanssa on hurjaa. Liput tarkistetaan vasta kahdeksantena päivänä Irkutskissa.

Pantsun seikkailut tuntuvat yhtä uskomattomilta ja elokuvamaisilta kuin brittiläisen lehtimiehen John Reedin Kymmenen päivää, jotka järisyttivät maailmaa -kirjaansa kirjaamat. Niistähän Warren Beatty ohjasi osittain Suomessa kuvatun Punaiset-elokuvan vuonna 1981. Herää kysymys: oliko Pantsu itse agentti? Ehkei nyt sentään, mutta jännittävä on itse tarina ja varsin osaavaa myös tarinointi.

Mistäköhän Pantsu on saanut rahat elämiseensä ja matkusteluun maailmalla? Hän etsii ja saa lämmittäjän paikan kovat kaulassa ja keppi kädessä kuin pikkulordilla purkista nimeltä Tver, joka lähti Pantsu mukanaan kyntämään myrskyistä merta kohti Kamtšatkan niemimaata ja Petropavloskia.

Ensivaikutelma tuosta paikasta ei ollut hääppöinen. Se kantoi kaupungin nimeä, vaikka todellisuudessa oli pieni kyläpahanen. Nuotta oli juuri vedetty rantaan kalaa, siitä kantoi koko kaupungin väki kalaa, ei niitä kukaan mitannut eikä maksanut. – En toki vielä tällä kertaa aavistanut, että joskus tulisin ihastumaan tähän maankolkkaan ja viettämään siellä monia vuosia elämästäni.

Reissu vei 20 päivää. Jutustelu kautta kirjan on yhtä rentoa ja pehmeää. Kirja on myös kansatieteellinen opus kiinnostuneille. Joka luvussa on joku juju ja uusi kertomus tiiviinä muutaman sivun pakettina. Esimerkiksi kertomus siitä, miten ennen kuin hän hankkii 10–12 koiran valjakon, hänen tarvitsi kalastaa 2000 lohta. Silloin hän keksi kiertää kyttyrälohia nuotalla ja kaivoi niille kuopan. Haju oli kyllä melkoinen, mutta murkina kelpasi hyvin nälkäisille hauvoille.  

Nartta kaadetaan kumoon, puukon hamaralla vedetään lumi ja jää jalaksista, lirautetaan pissaa peurannahan palaselle sekä vedetään sillä pitkin jalasten pohjia. Muita voiteita ei tunnettu eikä tarvittu, näin mentiin jokunen kymmenvirsta ja uusittiin taas voitelu. Pakkaskelillä varauduttiin tätä silmällä pitäen juomalla tarpeeksi teetä ennen matkalle lähtöä.

Minua viehättää Pantsun kirjan selkeys ja mutkattomuus sekä tietynlainen raakarealistinen toteavuus niin suuresti, että joskus on vaikea jopa pikkupakon edessä laskea kirja käsistä. Metsästäjänä Pantsu oppi jopa erinomaiseksi ja myös kertojana hän on omaa luokkaansa. Siihen auttoi tutustuminen venäläiseen kirjallisuuteen. Kirjoitukset ovat kutsuvia, jännittäviä tai romanttisia. Mukana on taidokkaita meritarinoita ja paljon herkkyyttäkin.

Ukko puhui rauhallisesti ja tasaisesti. Hänen ilmeensä oli jotenkin lapsenomainen, mutta samalla myös paljon kokeneen miehen hiljaisesti viisas. Kaadoin toisen lasillisen. Hän kumosi sen yhtä kunnioittavasti, huolellisella liikkeellä kuin hiljainen ikääntynyt kirkkovieras tekee ristinmerkkiä, pyyhkäisi suunsa, jatkoi puhettaan sanojen hidastumatta tai kiihtymättä.

Tilaa Kirjavinkit sähköpostiisi

Haluatko saada edellisen viikon kirjavinkit suoraan sähköpostiisi joka maanantai? Tilaa uutiskirjeemme tästä ja liity listan 1 347 tilaajan joukkoon! Jos haluat tietoa uusista vinkeistä nopeammin, tilaa Telegram-kanavamme!

Tilaamalla uutiskirjeen hyväksyt, että lähetämme sinulle sähköpostia ja lisäämme sähköpostiosoitteesi osoiterekisteriimme. Voit peruuttaa tilauksesi koska tahansa. Kirjavinkit.fi:n rekisteriseloste.

Aikaisempia kirjavinkkejä

Ladataan lisää luettavaa...