Anne Helttunen, Sari Hyytiäinen, Ulla Koivukangas ja muut (toim.): Nuoruuden ääni : Ylioppilasaineiden valioita

Osta kirja itsellesi

”Ilman evoluution oikkuja ihminen tuskin olisi laskeutunut maankamaralle, kun kerran puussakin on aivan mukava elellä.”

Abiturientti Karo Hämäläinen päästelee vuonna 1995 totuuksia ja tarkoittaa: puiden oksilla yhä pomppisimme, jos me kaikki olisimme yksinkertaisuuksia. Eli vain sellaiset muuttavat ja ovat muuttaneet maailmaa joiden luonne poikkeaa normaalista. Lahjakkuudelle ja erilaisuudelle on annettava kukkimatilaa. Hämäläinen on yhtenä lahjakkuutena tässä valioaineita kokoavassa kirjassa monen muun luovan ja taiteilevan suomalaisnimen joukossa.

Ketä muita?

16-vuotias Eino Leino. Paavo Haavikko. Kari Rydman. Kaarina Helakisa. Tunnustettuja taiteilijoita, ennen vanhaan ylioppilaaksi kirjoittaneita. Nuorempaa suomalaisuutta edustavat Sofi Oksanen, Juha Itkonen, Antti Heikkinen kirjarintamalta, Perttu Leppä, Joona Kortesmäki filmin puolelta sekä joukko muilla yhteiskunnan rintamilla menestyneitä.

Sana hallussa kaikilla, persoonallinen, massasta erottuva tarkastuskulma ihmiseloon. Uskallustakin uhmata ylioppilaslautakunnan sensoreita, kuten eräällä nimeltä mainitsemattomalla kokelaalla vuonna 1975 otsikolla Synti, katumus ja anteeksianto:

”Olen tehnyt syntiä. Olen rikkonut ylioppilastutkintolautakunnan pyhiä ja viisaita sääntöjä. Raiskannut sen antaman nerokkaan otsikon. Häirinnyt kirjoitusrauhaa hyppimällä ajatuksissani voimistelusalin seinille huudellen rivouksia ja ladellen suomen kielen kielioppisääntöjä. Hairahtunut käyttämään lyijykynää mustekynän asemasta. Kirjoittanut joka toiselle riville, jotta ylioppilaslautakunnan olisi helpompi lukea rivienvälistä …”

Otsikon lopusta kokelas oli jättänyt pois tärkeät sanat kristillisessä uskonelämässä. Hyväksyivät, eivät hylänneet kokeilijaa – lienevät sensorit nokittaneet takaisin. Ja mitäs tuosta jos lyijykynällä, koska vastedes jo ensi syksynä, ylioppilaskirjoituksissa ei enää kynää käytetä ollenkaan, vaan siirrytään diginäppäimiin. Valioaineen kirjoittaneet palkittaneen läppäreillä, eikä niin kuin vuoden 1954 yo-kokelas Rydmania, joka kertoo vuoden parhaan aineen palkitsemisesta: ”Sain säiliömustekynän kultaisella terällä!”

Kypsiä aineita, täynnä tietoa ja tunnettakin, kaikissa kirjoituksissa. Ja kaikista kirjoittajista on tullut jotakin, keskinkertaisuudesta poikkeavaa. Tunnettuja persoonia ovat.

Mielenkiintoista luettavaa tuottavat.

Nyt nälkä kasvaa lukiessa; kaipaamaan jään muiden menestyneiden, huipulle päässeiden kansalaisten aikoinaan aikaansaamia abiaineita: Niinistön, Sipilän, Liikasen, Helteen, Bernerin… niin ja Huhtasaaren ainakin.

hikkaj

SARVilainen - myös lukiessa. Opettaja - ollut. Kieli kaikki kaikessa - suomen kieli. Ei oo Kilven voittanutta - Volterin eikä Eevankaan. Kotiblogipottu. Kaikki vinkit »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.