Tillie Walden: On a Sunbeam

Osta kirja itsellesi

Sci-fi sarjakuva On a Sunbeam on viime aikoina osunut silmiini erityisen kehuttuna teoksena ja ottaen huomioon miten paljon pidin Tillie Waldenin aikaisemmasta sarjakuvasta Spinning, niin pakkohan tähänkin oli tarttua.

Tapahtumat sijoittuvat jonnekin epämääräisen kaukaiseen tulevaisuuteen. Mia liittyy avaruusaluksen miehistöön tehtävänään restauroida ja remontoida vanhoja syvän avaruuden reliikkejä ja rakennuksia. Samalla kun menneisyyttä kirjaimellisesti työstetään uusiksi käy selväksi, että Mian omassa menneisyydessä on mennyt jotain pahasti pieleen. Tarinan toisella aikatasolla seurataan Mian menneitä kouluvuosia ja ensirakkauden kolhuja, onko liian myöhäistä korjata myös omia menneisyyden virheitä?

Waldenin luoma universumi on sadunomainen paikka, jopa siinä määrin, että joku varmasti miettii, voiko sarjakuvaa varsinaisesti edes luokitella sci-fiksi. Yksittäiset rakennukset ja saaret leijuvat avaruuden tyhjiössä, ihmiset liikkuvat paikasta toiseen kalan näköisillä aluksilla tai vaikkapa junalla, eikä tyhjiölle altistuminen tapa ketään. Fysiikan lakeja ei siis kannata hirveästi miettiä tätä sarjakuvaa lukiessa. Surrealistisesta maailmasta tulee hieman mieleen jopa Pikku Prinssi tai Galaxy Express 999. Erikoinen, tunnelmallinen maailma antaa raamit kuitenkin sinänsä varsin vakavalle tarinalle, joka ottaa hahmonsa ja heidän tunteensa tosissaan.

Waldenin maailma on muussakin suhteessa varsin erikoinen, jossain vaiheessa lukija herää nimittäin ajatukseen, että hetkinen, onkos tässä maailmassa olemassa miehiä ollenkaan? Onko tulevaisuudessa Y-kromosomi parka jo tyystin hävinnyt vai ei, ei ole täysin selvää. Tarinan kaikki hahmot ovat joka tapauksessa naisia tai muunsukupuolisia, ja kun ihmiset puhuvat vanhemmistaan puhuvat he nimenomaan ’äideistään’.

Asiaan kiinnittää lukiessa yllättävän vähän huomiota, sillä hahmojen sukupuoli ei erityisemmin hyppää silmille. Osaksi tämä ehkä johtuu Waldenin piirustustyylistä, jonka vuoksi hahmot näyttävät aika pelkistetyiltä ja samannäköisiltä muutenkin, mutta ennen kaikkea koska asiaa ei mitenkään osoitella tarinan sisällä. Tarinan teemana ei siis varsinaisesti ole naisten hallitsema maailma, miehiä ei vain tarinassa ole sen enempää kuin yksisarvisiakaan. Walden suhtautuu erikoiseen maailmaansa luontevasti ja selittelemättä ja lukijana esimerkkiä seuraa perässä.

On a Sunbeam on järjettömän kunnianhimoinen (ja paksu) teos. Ystävyyden, rakkauden ja perheyhteyden teemoja käsitellään pieteetillä ja loppupuolella pakka vähän jo hajoaa käsiin. Luulen syynä olevan alkuperäinen nettijulkaisuformaatti; ei ole mitään erityistä syytä tiivistää tai estää tarinaa rönsyilemästä. Herttainen tarina itsessään on varsin liikuttava. Itselleni se oli paikoitellen jopa liian hyväntahtoinen, olenkohan jo liian tottunut kaiken maailman dystopiakuvauksiin ja nihilistiseen ihmiskuvaan? Toivottavasti en, Walden ansaitsee kyllä kehut siitä, että hän on tehnyt sci-fiä täysin omalla otteella miettimättä genren yleisiä konventioita.

Kaiken kaikkiaan On a Sunbeam on varsin yllättävä, epätavallinen ja tunnelmallinen sarjakuva, jota on vaikea verrata mihinkään muuhun teokseen. Kaikkiin sarjakuva ei välttämättä iske, mutta tuossa on jo syitä joiden vuoksi sarjakuvaa kannattaa ehdottomasti ainakin kokeilla.

Tillie Waldenin avaruusooppera ei fysiikan lakeja tottele. Avaruudessa kelluvat pikku saaret ja talot tuovat ensimmäisenä mieleen Pikku prinssin.

Titta Lindström

Titta Lindström on graafinen suunnittelija ja kuvittaja, joka käyttää vapaa-aikansa mieluusti kirjojen parissa. Sarjakuvat ovat sydäntä lähellä, mutta lukulistalle pääsee säännöllisesti myös tietokirjallisuutta, erityisesti muistelmat ja elämänkerrat herättävät kiinnostusta. Kaikki vinkit »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.