Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Tyttö käy 1970-luvulla ala-astetta Oulussa harjoituskoulussa. Harkkarit ovat edelläkävijöitä, niissä koulutetaan tulevia opettajia. Oppilailla on kuitenkin samat ongelmat kuin muissakin kouluissa, varsinkin kiusaamisasioissa. Tahtovat jäädä piiloon ja siksi hoitamatta. Niin myös tytön kohdalla.
“…Läski, pinko, paskanruskeat toppahaalarit, huijarikauppias, kyttäkanslisti, huora, kerrostalo, Raksilan räkälä, ahne, jyrsijä, jätti — me kaikki inhotaan ja vihataan sua, ja meidän kaikkien mielestä olisi parempi jos katoaisit maan pilaamasta muiden elämää pelkällä olemassaolollasi, joka saa pojatkin oksentamaan…”
Raakelsirpalisette-kolmikko on tytön painajainen. Yksitellen menettelisivät, mutta kolmistaan juonivat tytön maailman sekaisin. Tytön nimi on Hannele, muttei sitä nimeä juuri käytetä, ei kotona, eikä koulussa, kirjailijakin jättää nimen pariin mainintaan. Kirjailija on Johanna Hulkko.
Kirja ei ole lastenkirja, vaan enemmän aikuisille kirjoitettu. Kirjan nimi on Onnenpäiviä. Onnenpäivät ovat kuitenkin vähissä, koti on vähän kolkko korkealla kerrostalossa. Kodin henkeä synkistää myös siskon naimisiinmenopuuhat liian nuorena. Vanhemmillakin tuntuu olevan shh!-riitoja. Äidillä tyttö havaitsee vispilänkauppaa rehtorin kanssa kirjastossa, jossa äiti usein kansliastaan tuntuu piipahtelevan.
Nuo nyt vielä menisivätkin mutta Raakelsirpalisette-kolmikon käytös menee liian pitkälle ja pelottavaksi. Tilapäisesti kolmikosta selviää kun kotona heiluttaa säästölippaasta markkoja: niillä saa hetken ystävyyttä ja ostettua onnenpäiviä.
Tuota rataa kuluvat tytön päivät, kunnes tapahtuu vielä pahempaa uimahallissa, minkä jälkeen alkaa koulusta pinnaaminen. Tyttö on menevinään kouluun, mutta palaa päiviksi tyhjään kotiin vanhempien poistuttua töihin. Pelko voittaa ja sairastuttaa.
Johanna Hulkko on kirjoittanut monen monta lastenkirjaa, mm. Geoetsivät-sarjan, mutta tämä Onnenpäivät on enemmän ja kokonaankin aikuisten romaani, sillä aikuisten maailma on tytönmaailman kaltainen, varsinkin kun laajentaa näköpiiriä ja katselee päivittäistä maailmanmenoa universaalimmin, vaikkapa uutisten kautta. Järjestykset järkkyvät. Aikuistakin pelottaa. Eikä kukaan tunnu puuttuvan niin jotta asiat järjestyisivät. Eipä silti: kyllä tyttökin katselee pahantekoa myös laajemmin:
Häntä uhkaa kaikki se, mitä hän kuulee tai salaa näkee.
Ydinsota. Nälänhätä. Murhat. Auto-onnettomuudet. Avioerot. Paskanpuhuminen. —
Yhdeksän uutisten aikaan hän kysyy: “Onko Suomella kaikki hyvin?” “Afganistan on kaukana”, isä sanoo.
Hulkko kirjoittaa niin että tuntuu. Syvältä riepoo.