Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
”10 vuotta Onni-kirjoja!” Tuo lause on painettu punaisella pohjalla tämän, yhdennentoista Onni-poika-kirjan, etu- sekä takakanteen. Niin, Onni-poika on tainnut tulla jäädäkseen.
Kun itse törmäsin Onniin ensimmäisen kerran, en sanalla sanoen tuntenut suurtakaan hurmaannusta. Oudon näköinen poika, yksinkertaisessa ympäristössä. Ehkä ihmettelinkin hänen suosiotaan, sitä kuinka lapset kuulemani mukaan pitivät Onnista valtavasti. Vaan enpä ihmettele enää.
Onni-poika on kirjasarja, joka osuu asian ytimeen. Se kuvaa oivallisesti lapsiperheen eloa, löytää teemoistaan lasta liikuttavat näkökulmat. Onni-poika on kuin kuka tahansa samanikäinen pikkupoika, häneen on eittämättä helppo samastua. Kirjailija-kuvittaja Sanna Pelliccioni tuntuu todella tietävän, mistä kirjoittaa.
Tällä kertaa Onni-poika on uuden, jännittävän elämäntilanteen äärellä; huomenna pitäisi aloittaa esikoulu. Kun hiukan vanhempi Viljo vielä toteaa eskarin olevan helppoa, ”kun sen osaa”, pääsee Onnin jännitys valloilleen. ”Valvon koko yön ja sitten olen niin väsynyt, etten voi mennä eskariin.” Onni pähkäilee. Onneksi isä keksii kuitenkin ratkaisun pulmaan, eikä ajatus esikoulusta enää tunnukaan niin ylitsepääsemättömältä. Sen mitä eskari sitten tuo tullessaan jätän vielä yllätykseksi.
Jälleen on Pelliccioni onnistunut keräilemään teoksensa teemasta kokoon ne olennaisimmat asiat, ne joita ei välttämättä aikuisena muuten tulisi ajatelleeksi. Hyvä kirja siis, jonka kohdalla suositukseni on lämpöinen. Sopii niin omaa eskariaan odotteleville kuin hieman nuoremmillekin lukijoille, äitejä ja isiä unohtamatta.
