Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Oravien sota sai alkunsa Goethe-Institut Finnlandin aloitteesta. Vuonna 2018 muisteltiin Suomen sisällissotaa, johon Saksakin osallistui. Goethe-Institut Finnland yhdisti kirjailija Riina Katajavuoren ja saksalaisen kuvittajan Martin Baltscheitin pohtimaan, miten puhua lapsille sodasta ja konflikteista, miten käsitellä sisällissodan kaltaista ilmiötä ja siihen kytkeytyvää henkilökohtaista ja jaettua surua.
Tuloksena oli tämä kirja, joka pintatasollaan kertoo kahden oravaveljeksen, Valtterin ja Pekan, välisestä sodasta. Siihen ajaudutaan, kun Valtteri saa satoisamman puun ja Pekka joutuu ystävineen kärsimään nälkää. Susi ja Karhu osallistuvat konfliktin lietsomiseen ja kohta metsässä onkin käynnissä tuhoisa sota, joka kylvää kuolemaa metsän väen keskuuteen. Lopulta sota päättyy ja koittaa uuden yhteisymmärryksen rakentamisen aika.
Aikuislukijalle sisällissodan merkitykset ovat verrattain selkeitä. Karhu edustaa Neuvostoliittoa, Susi keisarillista Saksaa, Valtteri ystävineen on valkoiset ja Pekka punaiset. Kirjan kuvitus ei säästele: aseet paukkuvat, luodit lentelevät ja kuolemaakin nähdään. Hurjimmat sotakohtaukset eivät herkimmille lukijoille sovi. Toisaalta kirja ei ole liian yksityiskohtainen: tyyli käy hieman abstraktimmaksi ja kuvainnollisemmaksi sotaisimmissa kohtauksissa. Baltscheit on tehnyt todella hienoa työtä kirjan kuvituksen kanssa.
Saksalaisilla on tietysti hyvää ymmärrystä siitä, miten tärkeää historian käsitteleminen on, jotta päästään eteenpäin. Ei siis ihme, että tässä on aloitteentekijänä ollut juuri Goethe-instituutti. Suomessa sisällissotaa on puitu kirjallisuudessa paljon, mutta lastenkirjoissa ja lasten tasolla varsin vähän. Oravien sota onkin siinä kirja paikallaan. Kirja tuo myös esiin sitä, miten nopeasti Suomessa eheytyminen alkoi sisällissodan jälkeen.
Loppuratkaisu on toki yltiöpositiivinen, eikä todellisuudessa ihan noin leppoisaa anteeksiantoa tapahtunut – lopulta taidettiin vaatia Neuvostoliiton hyökkäys yhdistämään kunnolla punaista ja valkoista Suomea. Myös sodan syttymissyyt jäävät vähän hämäriksi. Historiaa kirjoittavat voittajat, ja jonkinlainen valkoinen painotus tässäkin kirjassa sen punasävyisestä kuvituksesta huolimatta on. Kirjassa on jälkisanat Tuomas Teporalta ja Marko Tikalta, historiantutkijoita molemmat. Tätä taustoitusta olisi voinut olla enemmänkin, mutta hyvä näinkin.
