Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Runoilija Riikka Ulannolta en ole aikaisemmin lukenut kuin pienoisromaanin Neitsytlento, jossa oli vimmainen ote ja sairaskertomuksen tuntua. Ulannon uudessa runokokoelmassa Pakko saada joku tänne jatkuu sama vimmaisuus. Takakansi lupaa itsekeskeisyyttä ja piittaamattomuutta, ja menetyksen käsittelyä.
Tunnelma on kieltämättä reipashenkinen, runokokoelma on melkoista vyörytystä erilaisten tunnetilojen keskellä. Välillä säkeitä on sivulla vain pari, mutta monesti runot valuvat päälle koko sivun mitalta. Tätä olisi helppo kuvitella kiivaaksi lavarunoudeksi.
Kuolema se laulaa aina, kuule. Mitä sitten, miksei laula elämä, hän kysyi, vaikka oli pimeähakuisempi.
Ihmisten väliset suhteet eivät tämän kokoelman sivuilla näyttäydy yksinkertaisina ja ongelmattomina. Ne ovat hankalia: “Aina kun yritän puhua sinulle, lähtee jonkinlainen puhekoneisto, pelottava pakkonauha päälle.” Toisaalta vastavuoroisuutta ei näy, on kyllä minä ja oltiin me, mutta mitään vahvaa yhteyttä kahden ihmisen välillä ei rakennu. Toinen on poissa, muistoissa – aidoissa vai kuvitelluissa?
Pakko saada joku tänne on väkevä runokokoelma, jossa on tunnetta ja voimaa.
Minun on pakko saada joku tänne:
olen alkanut metsästää hetkiä, jolloin olin kuolinsyy.
