Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Yleensä kun Eve Hietamies kirjoittaa, se on hyvää ja jopa hauskaa. Nyt on vaan hyvää, sillä Palavaa lunta on kirja, jossa ei ole mitään hauskaa. Se on dokumenttiromaani Riikka Tuomesta, jonka elämä ei ole mitenkään auvoista ollut.
Riikka oli vasta 9-vuotias, kun jo otti viinaa, eikä kukaan koulussa kiinnittänyt siihen mitään huomiota. Pilveä Riikka veti jo 11-vuotiaana. Siitä se sitten lähti, synkkä matka, jolla tuli vedettyä vaikka mitä.
Lähtökohdat olivat jo huonot. Oli äiti ja oli isä ja isosisko ja pikkusisko. Vanhempien elämäntapa ei ollut se paras mahdollinen ja Riikka oli se, josta tuli addikti, joka etsi elämäänsä sekoittamalla sen.
Riikka opiskeli kaikesta huolimatta hienomekaanikoksi ja sitten kultasepäksi. Sitten päihteet veivät, koska Riikan oma sisäinen elämä oli niin sekaisin.
Kirjassa kerrotaan aika suorasuokaiseen tapaan, miten Riikan elämän polut ovat menneet. Oli aikoja, jolloin hän oli asunnottomana ja varasti ruokansa ja vähän muutakin. Hän sai osakseen väkivaltaa ja jotenkin se tuntui olevan melko arkista.
Vaikka asioista kerrotaan suoraan, Riikka ei ole halunnut kertoa mitään vinkkejä, vaikka hänellä jos kenellä niitä olisi. Mikään opaskirja tämä Palavaa lunta ei ole, vaan ihan uskomaton tarina siitä, miten kaikkien pitkien vuosien jälkeen Riikka nyt elää toipuvan addiktin elämää ja auttaa muita.
Eve Hietamies on osanut koota asiat kasaan, haastatellen Riikkaa ja niitä, jotka ovat läheltä nähneet ja kokeneet, mitä Riikan elämä on ollut. Paketti on varsin hyvin onnistunut.
Vaikka Riikan elämä on ollut niin rankka ja monille vieras ja ehkä sellainenkin, ettei osaisi edes kuvitellakaan, niin soisin silti monen lukevan tämän kirjan. Se antaa kuitenkin niin paljon uskoa ja valoa huomiseen, että voi selviytyä. Jos taas koko tarina tuntuisi vieraalta, niin kirjan luettuaan voisi antaa enemmän arvoa omalle elämälle ja olla valittamatta pienistä.
