Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Riina Katajavuoren uusin kirja Perhehytti koostuu enimmäkseen eri lehdissä ilmestyneistä lyhyistä kolumneista. Sitä voi kuvata yhdellä sanalla: viehättävä. Niin elämänmakuisesti, raikkaasti ja kauniisti Katajavuori tekee huomioita lapsiperheen elämästä.
“Ydinperhe ei ole pysyvä elämäntila”, kirjoittaa Katajavuori, itse eroperheen lapsi, kuten hän kirjan esipuheessa kertoo. Lukijalle hahmottuu vähitellen, että hänen perheessään on kuitenkin isä, äiti ja kolme lasta, kaksi poikaa ja kuopustyttö. Perheen ongelmatkin kulkevat lasten iän mukaan laidasta laitaan: voiko tutin suuosa irrota lapsen suuhun? Kuinka paljon lapsille voi antaa tv- ja tietokoneaikaa? Ovatko Kiss ja Van Halen suositeltavia idoleita esiteini-ikäiselle esikoiselle? Siis kysymyksiä, joihin uskoakseni useimmat vanhemmat törmäävät. Katajavuori ei juurikaan tyrkytä omia toimintamallejaan vastauksiksi, vaan kulkee avoimin mielin näiden ongelmien viidakossa. On lasten lukemattomien harrastusten parissa kulkemista, syntymäpäiväjuhlien järjestämisen varustelukierrettä ja erilaisten lastenkulttuurien sekalaisuutta.
Perhehytissä viehättää erityisesti ainakin minua sen eräänlainen puhtaus ja viattomuus, jotka eivät kuitenkaan tarkoita siirappista idealismia – esipuheessa kirjoittaja yrittää päästä Kamalat äidit –keskusteluryhmään, joka tietenkin on jo täynnä. Hän melkein loukkaantuu ystävälleen, joka epäilee hänen kamaluuttaan äitinä. Mutta voiko kamala olla sellainen, jonka esikuvana on Pienen talon preerialla äiti Ingalls? Eikä edes kirjojen, vaan 70-luvun idealistisen tv-sarjan.
Suosittelen tätä kirjaa lämpimästi kaikille pienten ja vähän isompienkin lasten vanhemmille. Luin sen itsekin melkein hotkaisten yhdeltä istumalta, vaikka lapseni on jo aikuinen.
