Olin jo aiemmin tutustunut Iida Ahon kirjaan Kesän tango, josta tykkäsin. Nyt sitten ilmestyi tämä Perhosten päiviä, jonka otin heti haltuun. Oletin, että Pääskyniemi-sarja jatkuu siitä, mihin se jäi… eipä käynytkään niin, vaan tämä kirja onkin ihan itsenäinen osa. Jos Kesän tangossa oli pääosassa Kristiina, niin tässä kirjassa seikkailee Ursula.
Ursula on ottanut pestin maatilalle. Oma elämä on hiukan kummallisessa vaiheessa ja niin Ursula sitten päätyy maatilalle, jonne hänet pestannut vanhaisäntä Jalmari ei tullut maininneeksi pojalleen asiasta mitään. Kun Ursula saapuu paikalle, niin vastaanotto ei ole mitenkään sydämellinen.
Kaikkien mutkien jälkeen Ursula ja hänen mukanaan tullut koira jäävät maatilalle auttamaan ja hoitamaan asioita. Melkoista menoa ja jos vaikka mitä kommerverkkiä on matkassa, mutta kyllä se siitä. Edellisestä kirjasta tuttu Kristiinakin tulee mainituksi, joten yhteys syntyy.
Parasta on kuitenkin se ajankuva. Kun on itse elänyt 1970-lukua, on kiva fiilistellä sellaisissa pienissä nostalgiaövereissä. Tarina on kepeää kesätarinaa, jossa on kuvattu sitä sen ajan naiskuvaa, kun oli vaan pakko pärjätä. Toimeen tartuttiin ja hoidettiin.
Voisin kuvitella, että seuraava Pääskyniemi-sarjan osa kertoo taas aivan eri tarinan ja eri naisesta. Kirjailijanimi Iida Ahon takana on Tanja Kaarlela, joka on syntynyt vasta 1970-luvulla ja silti kirjoittaa tosi kivasti siitä ajasta.








