Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Heidi Nummen esikoisromaani sai epämiellyttäviä lisäkierteitä vähän ennen kuin luin sen. Kirja kertoo tulevaisuuden maailmasta, jossa muun muassa ilvekset ovat lähellä sukupuuttoa. Juuri ennen kuin luin kirjan, uutisoitiin siitä, miten susien suojelun lisäksi karhujen, ilvesten ja saukkojen suojelua ollaan purkamassa, jotta metsästäjät saavat tappaa näitä eläimiä vapaammin. Ei siis tosiaankaan ole syytä moittia Nummea liiasta mielikuvituksellisuudesta.
Petovalan tulevaisuudessa on suojelijoita, jotka ovat vannoneet suojelijavalan ja keskittävät tarmonsa jonkun tietyn eläinlajin suojelemiseen. Yksi tällainen suojelija on kirjan päähenkilö Laika, jonka lajina on ilves. Laika tarkkailee lähiseudun ilveksiä, mutta tilanne on lohduton: ilveksiä on vähän ja laji on selvästi kuolemassa sukupuuttoon. Tilanteen surullisuus on musertaa Laikan, eikä hän koe saavansa riittävästi ymmärrystä muilta suojelijoilta, joiden lajit ovat elinvoimaisempia.
Samaan aikaan yhteiskunnassa kuohuu. Taustalla on jonkinlainen mittava ekokriisi, vaarallinen pandemia, jonka seurauksena on tapettu valtavasti eläimiä. Uudessa maailmassa yhteiskunta on jälleenrakennettu niin, että ihmiset asuvat elonkehissä merkittävästi aikaisempaa pienemmillä alueilla – kovin tarkkaan asiaa ei kerrota, mutta kirjasta saa kuvan, että ihmisasutuksen raja Suomessa menisi jossain kehäkolmosen paikkeilla.
Tiedossa on vaalit ja niissä ennakkosuosikki on petovihaa lietsova populistinen Ihmiset ensin -puolue, joka hyödyntää avoimesti väkivaltaisia ääriliikkeitä. Puolueen pelikirja on tuttua tavaraa nykyfasisteilta ja -populisteilta, ja valitettavasti se Petovalankin ajassa puree kansaan. Kirja esittää sinänsä aiheellisen kysymyksen: miksi joka viides ihminen sitten äänestää tällaista puoluetta? Jos vain ajatellaan, että populistit ovat tyhmiä ja vaarallisia, ei päästä ratkaisuihin (vaikka se olisikin totta).
Tätä näkökulmaa kirja laajentaa haastattelupöytäkirjoilla, joissa yksi Verivartio-ääriliikkeen edustajista tarkastelee takautuvasti kirjan tapahtumia omasta näkökulmastaan. Se antaa vähän ymmärrystä sille, miten vihaisiin ääriliikkeisiin voi päätyä. Kirja vierittääkin vastuuta ääriliikkeiden toiminnasta populistipoliitikoille, jotka lietsovat vihaa.
Taidokkaasti rakennettu Petovala on todella vakuuttava esikoinen ja jälleen hyvä esimerkki siitä, miten nuortenkirjat ovat usein aikuistenkirjoja paremmin ajassa kiinni. Aikuistenkin kannattaa nuortenkirjoihin tarttua, ja Petovala on ehdottomasti vuoden 2025 parhaita nuortenkirjoja aikuislukijoille. Juonessa on sopivasti oivallusta ja jännitettä, että kirja kantaa hyvin mittansa, ja kirjan tulevaisuusmaailma on sekä helposti ymmärrettävä että kiehtova. Vahva suositus siis tälle esikoisromaanille, ja jään seuraamaan mielenkiinnolla, mitä Heidi Nummi seuraavaksi tekee.
