Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Sarjassaan toinen Pikku hiiri -kirja on toinen kosketukseni Riikka Jänttiin kuvittajana. Edellisellä kerralla kyseessä oli klassikko Jänis Vemmelsäären seikkailuja, tällä kertaa Jäntti hoitaa itse myös tarinointipuolen.
Sen tarkemmin ensimmäistä Pikku hiiri -kirjaa tuntematta vaikuttaisi päähenkilöhahmo Hiiru melkoisen kipakalta tapaukselta. Kärsivällisyys ei ole se Hiirun vahvin ominaisuus ja tahto on myös parasta saada läpi – heti. Edes Lyly-ystävälle ei ole helppo antaa lempinallea leikitettäväksi. Tyypillistä uhmaikäistä siis.
Pikku hiiri saa vieraan on tarina yhdestä päivästä Hiirun elämässä. Ensin siivotaan, sitten laitetaan ruokaa, syödään ja tiskataan, sitten saadaan Lyly vieraaksi, leikitään ja lopulta päätetään päivä iltasatuun ja hyvänyöntoivotuksiin. Mukava päivä Hiirun ja äidin elämässä.
Kuvittajana Riikka Jäntti on mielestäni omalla tavallaan perinteinen mutta kuitenkin tyyliltään niin omanlaisensa, että minun on vaikea lähteä vertaamaan häntä klassikoihin kuten Elsa Beskow tai Maija Karma, mielipide johon jossakin törmäsin. Jäntin tyyli on hauska, sopivan yksinkertainen ja varmasti monella tapaa myös lapsia miellyttävä. Rikkaalla ilmeiden kirjolla hän elävöittää ainakin Hiirun tapauksessa sangen pelkistettyä tarinointiaan. Ilmeistä minun on kuitenkin todettava, että muutaman kerran ne ovat jopa niin ylilyötyjä, ivallisia, että tarina muuttuu sävyltään hiukan toisenlaiseksi. Näissä kohdissa hahmot sopisivat paremmin sinne Jänis Vemmelsäären silloin tällöin julmastikin keppostelevaan maailmaan.
Tarina itsessään on hyvin yksinkertainen, mukavalla tavalla lapsen tavallista elämää kuvaileva ja näin helposti samastuttava, kirja jonka pienet kuuntelijat varmasti ottavat ilolla vastaan. Tekstiä on vähän, joten kuulijakunnaksi sopivat jo melko pienetkin ihmettelijät.
Laadukasta kotimaista lastenkirjallisuutta on aina mukava suositella, joten näin tehden jään odottelemaan josko Hiirusta kuultaisiin vielä enemmänkin.
