Kuten viime vuonna ilmestyneestä Mattias Edvardssonin Viimeinen piilo -dekkarista saattoi ennakoida, kyseessä oli sarjan aloitus, eikä uneliaan oloinen pikkukylä Söderslätt ollut viimeistä kertaa murhaajan näyttämönä. Itse asiassa tapahtumat jopa jatkuvat samasta vuodesta 1994, johon Viimeinen piilo jäi, joten lukija voi taas ihastella sitä ajankuvaa, jonka Edvardsson luo: kännyköitä ei ole, langaton lankapuhelin sentään on, tietoja jostain salaperäisestä Molièresta etsitään tietosanakirjasta, EU-kansanäänestys on tulossa ja poliisiaseman taustaäänenä kuuluu ”paperia suoltavan faksin hurinaa”.
Sitten viime näkemän Gunni Hilding on jättänyt henkirikosten tutkinnan ja palannut järjestyspoliisiin, mutta hänet pyydetään takaisin rikospoliisiin tilapäisavuksi, kun peräti omalaatuinen murhaaja alkaa riivata Söderslättia. Tämä murhaaja pudottaa uhrinsa postilaatikkoon lähiseudulla sijaitsevaa kirkkoa esittävän postikortin, johon on kirjoitettu vastaanottajan kuolinpäivämäärä, ja siihen on vain muutama tunti aikaa.
Samaan aikaan Gunni joutuu käymään sisäistä taistelua siskonsa Gerdin takia: Gerd kuuluu Jehovan todistajiin, samoin kuin hänen aviomiehensä Karl-Fredrik, joka on kuitenkin osoittautunut väkivaltaiseksi tyranniksi. Nyt Gerd on lapsineen kadonnut jälkiä jättämättä, mutta Gunni on päättänyt löytää hänet ja vapauttaa lopullisesti Karl-Fredrikin vallasta.
Kyllähän tämä ihan kelpo dekkari oli, vaikka on pakko sanoa, että pidin huomattavasti enemmän Edvardssonin varhaisemmasta tuotannosta (muun muassa Aivan tavallinen perhe, 2018; Hyvät naapurit, 2021; Perhetragedia, 2022). Nyt tuntuu siltä, että kirjailijan mestarillisuus henkilö- ja miljöökuvauksissa hukkuu tyypillisen dekkarijuonen rakentamisen alle. Onneksi Gunnin hahmo jaksaa kuitenkin melko hyvin elää näissä Söderslätt-kirjoissakin; häntä ei ole nähty liian sankarillisena ja liian nerokkaana ja liian kauniina, ja ylipäänsä hänessä ei ole mitään liikaa, vaan hän on tavallinen ja sitä kautta samastuttava.
Joten kyllä tätäkin sarjaa kannattaa seurata! Jatkoa lienee nimittäin melko varmasti tulossa, niin selkeä koukku oli kirjan viimeisillä riveillä.






