Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Luulisin, että monipuolinen kirjailija Joel Haahtela on vuosien kuluessa ja tuotannon karttuessa saavuttanut ihan omanlaisensa lukijakunnan – hän ei ole ehkä tuotannoltaan kaikista monipuolisin, mutta hänen elämänsä, sikäli kuin siitä tiedämme, perin erikoinen: hänhän on kirjailijuuden lisäksi psykiatri ja ortodoksisen kirkon diakoni (mainittakoon tässä, että ortodoksinen diakoni ei ole luterilaisen tavoin pääasiassa sosiaalisen työn tekijä vaan jumalanpalveluksissa avustaja).
Joka tapauksessa Haahtela on saanut useita arvostettuja palkintoja ja ehdokkuuksia, ja hänen koko uransa arvostettiin Pro Finlandia -mitalilla pari vuotta sitten.
Talvikappeli-romaanin tapahtumat sijoittuvat Pohjois-Italiaan vuonna 1348, eletään siis pelätyn mustan surman eli ruton aikaa. Ruhtinas on antanut freskomaalarille työksi luoda kappelin seinille työ Kristuksen maallisen elämän viimeisistä päivistä, ja tämä ryhtyy toimeen, uskollisena apunaan juutalaisveljekset Matteo ja Giovanni. Pian kappeliin saapuu hiljainen vieras, ruhtinatar Margharita:
Signora istuu seinän vieressä, meidän välillämme on sanaton sopimus. Minä maalaan ja hän odottaa, mutta en tiedä vielä mitä.
Ehkäpä tämä sanaton sopimus syntyy myös lukijalle ja kirjan kertojalle, syntyy kirjan jännitteiden luoma odotuksen tunne: kerronnan edetessä lukija saa vähitellen tietää kunkin päähenkilön sisäisistä riivaajista. Sillä kaikilla heillä on niitä: Matteolla ja Giovannilla, ruhtinaalla, Margharitalla ja ennen muuta freskomaalarilla, tuolla kirjan pohtivaisella minäkertojalla. Mahdollista on, että lukija joutuu kohtaamaan omiaan, omia syyllisyyksiään ja rikkomuksiaan.
Haahtela kirjoittaa sanoinkuvaamattoman kauniisti ja runollisesti, suorastaan lumoavasti. Onhan hän tehnyt niin aina, mutta mielestäni kaksi viimeisintä kirjaa – ennen Talvikappeliahan ilmestyi Sielunpiirtäjän ilta vuonna 2025 – ovat tässä suhteessa erityisen mestarillisia. Jollain tavalla ulkoisten tapahtumien ja sisäisten taistelujen sijoittaminen kuvataiteen piiriin on syventänyt hänen kerrontaansa entisestään.
