Elina Tiilikka: Punainen mekko

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Nuoren esikoiskirjailijan vahva ja omakohtainen romaani prostituutiosta. Päähenkilönä kirjassa on Noora, joka ei tiedä mitä tekisi – miksi tyytyisi siivoamaan muiden sotkuja, kun ansaitsee paremmin myymällä omaa itseään!

Teos on kuvaus sukupolvesta, jonka tulevaisuutta sävyttävät epärealistiset haaveet. Noora haluaisi kelvata kaikkeen, mutta epävarmuus ja itseinho ovat pidempiaikaisten ihmissuhteidenkin tiellä. Hän kertoo avoimesti kirjassa suhteistaan ja tilanteistaan, tuntemuksiin on helppo samastua.

Tämä kirja ei moralisoi, ei politisoi eikä etsi syitä. Ei sisällä paatosta eikä gloriaa. Toistuvat prostituution harjoittamisen kohtaukset tuntuvat olevan epämiellyttävän lähellä – tuossahan voisin olla minä, tai meidän mies asiakkaana!

Erittäin mielenkiintoinen ja erilainen kirja prostituutiosta ja siitä, miksi nainen haluaa ansaita sillä elantonsa. Muutenkin kiinnostavaa luettavaa tytön mielestä, mielestä ja mielikuvista sekä niiden pelottavuudesta. Masentuneestakin tytöstä, joka lopulta pääsee enemmän sinuiksi itsensä kanssa.

Teksti piti herpaantumatta otteessaan, vaikka välillä lipsahti teoreettisellekin puolelle – tämä tosin kuului juonikuvioon. Suositeltavaa luettavaa kaikille uuden kotimaisen proosan ystäville, itse ainakin pidin tästä!

Irja

Irja ei vierasta mitään kirjallisuuden genreä, mutta pitää eniten hyvistä elämäkerroista, trillereistä, kauhusta, jännäreistä, yhteiskunnallisesta ja poliittisesta kirjallisuudesta. Lukenut kaiken käsiinsäsaaman 4-vuotiaasta lähtien. Vinkkaa noin 20 % lukemastaan. Kaikki vinkit »

2 kommenttia

  1. Tästä lähtökohdasta on ymmärrettävää, että kysymys vapaaehtoisesta prostituutiosta on radikaalifeministeille vaikea. On vapaaehtoinen prostituutio sitten ”oikeasti” vapaaehtoista tai ei, radikaalifeministien näkökulmasta on kiusallista, että jotkut seksityöntekijät kokevat olevansa alalla vapaasta tahdostaan. Asiaa ei ainakaan helpota se, että nimenomaan feministinen tutkimus on korostanut ihmisten ja erityisesti naisten oman äänen ja kokemuksen tunnistamista (Rowland & Klein 1996, 10). Jotkut ohittavat ongelman yksinkertaisesti toteamalla, että kukaan ei voi valita prostituutiota vapaaehtoisesti (Høigard & Finstad 1992, 183). Kathleen Barryn (1995, 29-30: 70, 279) mielestä prostituutio on poikkeuksetta tuomittavaa prostituoiduille itselleen ja muille naisille aiheutuvien haittojen vuoksi.[11] Positiivinen suhtautuminen kaupalliseen seksiin on eräänlaista luokkapetturuutta tai sitten (kenties varhaislapsuudessa koetun) seksuaalisen väkivallan traumatisoimaa väärää tietoisuutta.

    http://megafoni.kulma.net/index.php?art=517&artp=2

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *