Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Historiantutkijan ei selvästi ole helppo jättää historiallisia aiheitaan. Muutaman vuoden takaisessa haastattelussa Petra Rautiainen sanoi, että silloin työn alla ollut käsikirjoitus ei ole historiallinen romaani. Vaan kuinkas sitten kävikään? Nyt ilmestynyt Rautiaisen kolmas romaani on historiallinen romaani, jonka molemmat aikatasot peilaavat vankasti aikakauttaan.
Kirjan kehystävä aikataso sijoittuu vuoteen 1934, jossa nimetön Etsivän keskuspoliisin etsivä muistelee sisällissodan aikaa, jolloin toimi vankileirin vartijana. Työ vankileirillä oli yksitoikkoista ja mitäänsanomatonta, vihan ruokkimaa elämää. Se näyttäytyy jälkeenpäin kuitenkin merkityksellisenä, sillä silloin etsivä päätyi nykyiselle uralleen. Alkuvuodesta 1918 tuli kutsu ensimmäiselle keikalle.
Niistä tapahtumista kertoo kirjan toinen aikataso, joka kertoo tapahtumista eräällä Saimaan saarella sijaitsevassa sairaalassa vuonna 1918. Sairaalaa pyörittää tohtorinna Ulpu Leidenius, joka saa toimia tämän aikatason kertojana. Etsivä on keskittynyt vaarallisten naisten tarkkailemiseen, vakoilemiseen ja seurantaan. Mutta miksi Leidenius on listalla? Hänhän on kansakunnan toivo, ylpeä kansallissosialisti ja rotupuhtauden vaalija. Ylemmät tahot ovat kuitenkin huolissaan, että Leidenius on alkanut tuntea sympatioita punaisia kohtaan; hän on muun muassa värvännyt kätilöitä työväenluokasta tai muusta heikommasta aineksesta.
Sairaalasaaressa tilanne on levoton. Sisällissodan rintama ei ole kaukana, yllä leijuu kevyt vaaran tuntu koko ajan. Sairaalassa hoidetaan potilaita, vaikka olosuhteet käyvät koko ajan hankalammiksi. Leidenius saa sairaalassa avukseen susinarttu Agdan, suoraan punavankien leiriltä tuodun naisen, joka osoittautuu päteväksi sanitääriksi ja saa auttaa Leideniusta synnytyksissä ja amputoinneissa. Sairaalasaaren tapahtumiin liittyy kuitenkin kaikenlaisia epäselvyyksiä. Miksi Leidenius auttaa näitä kaikkia ihmisiä? Kuka sanitääri Agda oikein on, entä synnyttävä Sanna, kuka hänen lapsensa isä on? Epäilyksiä on yhdellä jos toisella, ja kaikkeen tähän Etsivän keskuspoliisin etsivä yrittää saada selkoa 1930-luvulla – vaikka hän oli itse paikalla, osa tapahtumista on jäänyt hänellekin epäselväksi.
Puuntappajat on väkevä, kieleltään voimakas ja taitavasti rakennettu kirja, jossa on vahva tunnelma. Leidenius on kiinnostava, ristiriitainen henkilö: erinomainen lääkäri ja siinä toimessa naisten auttaja, toisaalta rotupuhtauden vaalija, pakkosterilijoija ja kärkäs jaottelemaan ihmisiä parempiin ja huonompiin. Myös etsivä on vakuuttunut rikollisuuden biologisesta taustasta jahdatessaan ääriliikkeiden edustajia. Mitä näistä henkilöistä sitten ajattelisi? Ovatpahan ainakin kiinnostavia. Puuntappajat on naisten tarina ja kytkeytyy vahvasti sekä syntymään että kuolemaan. Naisten voima tuottaa maailmaan uutta elämää on kirjassa isossa osassa, samoin eri tahojen halu kontrolloida sitä: kenellä on oikeus synnyttää uutta elämää, kenen lapset ovat maailmaan tervetulleita.
Tarinan jännitettä rakentaa myös dekkarimainen juonikuvio siitä, mitä vuonna 1918 lopulta tapahtui ja kuka tapahtumia vuodesta 1934 käsin muisteleva etsivä oikein on – hänhän oli paikan päällä. Mutta kuka? Tämä mysteeri selviää kirjan viimeisillä sivuilla. Jännite kyllä kantaa kirjaa, mutta olin lopulta hieman tyytymätön. Puuntappajat on rakenteeltaan ja kieleltään hieno kirja tärkeistä aiheista, mutta sen juoni tuntui lopulta vähän sekavalta, eikä lopun ratkaiseva paljastus sykähdyttänyt niin paljon kuin olisin toivonut. Kirjan muissa rakennuspalikoissa on kuitenkin sen verran ytyä, että Puuntappajat on ehdottomasti lukemisen arvoinen teos.
