Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Tuuli Salmisen esikoisteos Surulintu (Like 2017) oli ehdolla Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinnon voittajaksi. En sattunut sitä itse lukemaan, mutta tämän toisen romaanin perusteella Salmista voi pitää hyvin taitavana kirjoittajana.
Rannalla poika on hyvin ajankohtainen teos, ja ehkäpä se oli vielä ajankohtaisempi syksyllä 2015, jolloin pakolaisia ja muita maahanmuuttajia saapui Suomeenkin runsaasti. Salmisen romaani kertoo yhdestä heistä, nuoresta Waelista, joka löytyy pikkukaupungin psykiatrin Olgan pihalta ruhjottuna ja puhumattomana. – Olga itse on idealistisuuden puuskassa muuttanut pois Helsingistä ja uskoo voivansa toteuttaa kutsumustaan ja suorittaa täysipainoista psykiatrin työtä paremmin pikkukylässä kuin pääkaupungissa. Kaikki ei kuitenkaan mene suunnitelmien mukaan. Kaupungista on suljettu tehdas, jonka ympärillä elinkeinoelämä pyöri, ja nyt irtisanotut, joilla ei itse asiassa olisi edes varaa lääkärillä käyntiin, parveilevat Olgan ympärillä ruinaten Imovanea ja Alproxia, eivätkä juurikaan korvaansa lotkauta lääkärinsä pelotteluille riippuvuudesta ja toleranssin kehittymisestä. Asiat eivät kerta kaikkiaan suju; Olga on tavattoman epäkäytännöllinen, mitä vanhan talon hoitoon tulee, ja perheen nuoret miehet, Olgan oma poika Johannes ja pakolainen Wael, aiheuttavat ongelmia hekin. Olga sairastuu itse masennukseen, kirjoittaa Imovanea niillekin, jotka eivät sitä halua, ja lopulta nukkuu kaiket päivät, kun Facebookin seinäkin on täynnänsä vihapuhetta.
Tämä on hyvin uskottava kirja; maahanmuuttajien asemaa on kuvattu uskottavasti mutta ei romantisoiden, ja sama koskee vähitellen sairastuvaa Olgaa. Miljöö on myös karuudessaan todentuntuinen, vaikuttaa melkein omituiselta, ettei Olga kaipaa enempää takaisin Helsinkiin. Mutta mielenkiintoinen lukukokemus, ja erikseen täytyy vielä mainita kirjan väreiltään ja muodoiltaan kaunis kansikuva.
