Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Naisemme ja miehemme maailmalla – ulkosuomalaisuus on yksi minut aina pysäyttävä kriteeri, olipa kirjan ilmansuunta mikä hyvänsä. Hanna Tuuri on asunut Irlannissa vuodesta 2004 ja hänen aiemmat kirjansa Tuulen maa ja Irlantilainen aamiainen : kertomuksia vihreältä saarelta ovat jo olleet omiaan petaamaan minuun lämmintä ja vastaanottavaista mieltä Tuurin kirjoja kohtaan. Tämä uusin, Ranta, on erityyppinen kuin aiemmat lukemani. Se on reheväkielinen, Irlantiin sijoittuva fiktiivinen tarina, jonka sidokset Suomeen ovat vain ohuesti yhden taustalle jäävän henkilön varassa.
Romaani sijoittuu vuoteen 2010 Dublinin suunnalla. Kolmea lapsuustoveria, Noraa, Seamusta ja Jimiä, yhdistää ja pitää otteessaan yhteinen menneisyys. Jim joutuu pimeällä kujalla pahoinpidellyksi ja vaipuu koomaan. Vuosien tauon jälkeen Seamus ja Nora tapaavat toisensa ja käyvät yhdessä katsomassa Jimiä teho-osastolla. Kolmikon elämä ei ole ollut mitenkään siloteltua ja entiset jännitteet nousevat pintaan. Tilannetta ei yhtään paranna se, että Jimin pahoinpitelyn syistä ja tekijästä ei ole tietoa. Nora epäilee Seamusin osallisuutta asiaan.
Irlanti kamppailee pahan talouskriisin kourissa. Europäättäjät kiristävät tahollaan kampea ja heiluttavat tavallisten kansalaisten arkea, kun samanaikaisesti kriisipankkien rahoittajat yritetään pelastaa pälkähästä. Noralla on vielä työpaikka arkkitehtitoimistossa, hänen miehensä Paul on aiemmin irtisanottu samasta työpaikasta. Epävarmuus jäytää Noraa, kun uudet työprojektit lopahtavat rakennuttajien rahanpuutteeseen. Kertaalleen kirjassa lähdetään Dublinin kaduille mielenosoitukseen, mutta sitäkin tehokkaampaa ja laajamittaisempaa on etsiä uutta tulevaisuutta merten takaa.
Vanhat myytit ja kelttiläisen mytologian sankarit elävät kirjan henkilöiden ajatusmaailmassa vahvasti. Ennen kaikkea Seamus on ristiriitainen, osittain irlantilaisista kiertolaisista polveutuva ja levoton sielu. Jonkinlainen pahis-hyvis, olosuhteiden ja ympäristönsä ryvettämä.
Kirjan tunnelma on reunaehtojensa mukainen; talouskriisin ankaruus koskettaa jokaista eikä elämä alun alkaenkaan ole antanut kellekään tarinan henkilöistä puuroa kultalusikalla. Sitäkin vahvempana ja aina läsnä on jylhän rannikon luonto. Ranta, jolle palataan yhä uudestaan. Ehkä lievästi raskassoutuisenakin teksti puhutteli minua ja löysin siitä palan Irlantia. Erityisen hienoa olivat kuvaukset kiertolaisten elämästä ja heidän suhteestaan muuhun väestöön.
