Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Risteysromantiikkaa jatkaa Nelli Hietalan Sulkavaaran siskokset -sarjaa ja esittelee sisaruksista Johannan.
Johanna rakastaa talonsa puutarhaa ja pitää siitä hyvää huolta. Toisten on vaikea ymmärtää, ettei hän raaski taittaa kukkia maljakkoon, vaan pitää tulppaanit mieluummin penkissä. Niinpä on melkoinen järkytys, kun kukkapenkin reunasta löytyy sotkua aamuna toisensa perään. Pitääkö hommata riistakamera, jotta salakakkaaja paljastuu?
Kylän ainoaan neljäntienristeykseen on alettu rakentaa kiertoliittymää, ja se jos mikä saa mielipidemyrskyn viriämään paikkakunnalla. Kaikesta vastustuksesta huolimatta hanke etenee päällystystöihin, ja mikäs sen mukavampaa kuin tiirailla salskeita työntekijöitä aidanraosta…
Kalastaja-Henrin saaliit eivät ole viime aikoina saapuneet Johannan pakastimeen asti.
– Ei me mikään pari oltu.
– Kai siihen joku syy on?
– En kysynyt.
Tapailu on ollut mutkatonta, koska Henri ei vaatinut Johannaa puhumaan mistään. Kunnes sitten ilmeisesti…
Aamu-uinnilla Johanna tapaa vastapäisen naapurin, joka molskahtaa laiturin korjauspuuhissaan veteen. Aksun kanssa juttu luistaa luontevasti, kunnes taidepihan avajaisissa valkenee, kuka mies oikein on. Pienen paikkakunnan innokas juorumylly ei ainakaan helpota asioita.
Kiertoliittymän keskelle puuhataan taideteosta, ja siskoksilla on idea. Harmi vain, että heidän esille aikomansa teos kärsii vahinkoja. Ne voi kuitenkin korjata, ja kesäinen saunailta paljastaa vihdoin syyllisenkin. Grillikatoksen ilmapiiri kiristyy.
Johanna päättää kyläillä Henrin luona. Pakosuunnitelmia tulee mieleen, mutta jos kerrankin olisi noudattamatta niitä. Henri on kahvinjuoja, mutta Johannan yllätykseksi kaapissa on monta avaamatonta pussia irtoteetä vierasvarana.
– Käyttäydyt oudosti, mutta saat anteeksi, koska toit pullaa.
Kun pulla on syöty, Henri ja Johanna pääsevät keskustelun alkuun. Totta puhuen on jo aikakin.
