Bob on perusjätkä, jonka rutiininomainen työ avaruuspostimiehenä tuo ihan tarpeeksi tyydytystä. Eräänä aamuna luvassa on kuitenkin shokki. Pomo iskee pöytään uuden jakelualueen, ja kuten arvata saattaa, Bobin kirjeenkantoseikkailut ties millä planeetoilla eivät suju ilman kommelluksia.

Guillaume Perreaultin lasten sarjakuva on perusasetelmaltaan yksinkertainen, eikä tässä juonellisestikaan tapahdu mitään hirvittävän yllättävää. Rymdposten Levererar onkin niitä sarjakuvia, jotka nojaavat ennen kaikkea vahvaan visuaaliseen kerrontaan. Perreaultin persoonallinen selkeän viivan tyyli on melkein kuin yksinkertaistettu geometrinen versio Moebiuksen surrealistisista maailmoista. Pastellisävyihin nojaava värimaailma ja tasaiset väripinnat luovat tilan, joka on samaan aikaan unenomainen ja harkitun pelkistetty.
Sarjakuvassa on myös maltettu antaa ruuduille niiden vaatima tila. Ruutuja on maksimissaan kolme sivulla, joten kertomus hengittää ja sen yksityiskohdista jaksaa nauttia. Myös hahmot toimivat: kurkulta näyttävä teemummo ja ties mitkä kummajaiset huvittavat, ja onpa mukaan mahtunut myös hauska nyökkäys Pikku prinssiin. Lapsilta tämä luku menee varmaan enimmäkseen ohi, mutta aikuisena tätä osasi arvostaa. Tavis Bob toimii omasta puolestaan hyvänä vastavoimana tarinan kummallisimmille elementeille.
Rymdposten Levererar onkin yllättävä tapaus. Juonen ”heppoisuus” ei oikeasti haittaa, vaan sarjakuva onnistuu kaappaamaan lukijan kummalliseen pikku maailmaansa. Jatko-osa Gangsters i Galaxen menee ilman muuta lukulistalle.






