Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Aina toisinaan tekee mieli palata Kurt Vonnegutin teosten pariin. Vonnegutilla on ollut suuri vaikutus maailmankuvani, huumorintajuni ja kirjallisen makuni kehitykseen, ja pidänkin häntä yhtenä suurimmista suosikkikirjailijoistani kautta aikain. Nyt aloitin jälleen alusta hänen kanssaan ja luin esikoisromaani Sähköpianon uudestaan vuosien jälkeen.
Sähköpiano on teknodystopinen tieteisromaani. Sotien jälkeen Amerikan teollinen tuotanto valjastettiin insinöörien mestariluomusten hallintaan. Koneet tekivät automatisoidusti kaiken tuotannon ja maa vaurastui. Vain muutaman johtavan insinöörin voimin voitiin pyörittää jättiläismäisiä tehdasalueita. Kansa jäi huoltotöihin tai armeijan palvelukseen. Valtava keskustietokone luokitteli ihmiset peruuttamattomasti omiin lokeroihinsa, joista pois ei ollut hevillä asiaa.
New Yorkin osavaltion Iliumin kaupungin tehtaiden johtaja Paul Proteus kuitenkin alkaa haikailla vanhan perään. Kun kuvioihin ilmestyy hänen vanha toverinsa Ed Finnerty, alkaa Proteus yhä selvemmin havaita nykyisen elämänsä teennäisyyden ja epätäydellisyyden. Hänessä herää halu lyödä kaikki läskiksi – tai vielä enemmänkin: tekeillä voi olla jopa vallankumous.
Esikoisteokseksi Sähköpiano on hyvin kypsä. Se toimii oikeastaan jokaisella osa-alueella. Erityisen kiinnostava on Vonnegutin hahmotelma maailmasta, jossa tietokoneet ja automaatio ovat käytännössä ottaneet määräysvallan ja työt ihmisiltä. Vuonna 2015 luettuna yli 60 vuotta vanha tieteisromaani tuntuu hämmästyttävän tuoreelta ja realistiselta (paitsi ehkä ei reikäkorttien ja yhden valtavan keskustietokoneen osalta). Tämä kirja ansaitsee yhä ison suosituksen!
