Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
“Ihminen on se miksi tekeytyy ja niinpä on syytä olla tarkkana miksi tekeytyy.”
Kurt Vonnegutin ehkäpä vakavimman kirjan Äiti Yön päähenkilönä on mielenkiintoisen ristiriitainen persoona. Howard W. Campbell, jr. on amerikkalaissyntyinen Saksassa asuva ja saksaksi kirjoittava näytelmäkirjailija. Toisen maailmansodan aikana Howard on natsihallinnon palveluksessa ja lähettää englanninkielistä propagandaohjelmaa radiossa. Samalla hän kuitenkin toimii erittäin salaisena agenttina ja erilaisin puheen painotuksin ja yskähdyksin lähettää koodattua tiedustelutietoa amerikkalaisille — itsekään tietämättä, mistä informaatiosta on kyse.
Sodan jälkeen Campbellin onnistuu paeta New Yorkiin, jossa hän painuu vähitellen unohduksiin. Hän elää jonkinlaista ylijäämäelämää ja hiljaiseloa, eksyksissä ja päämäärättä, kunnes sattuma johdattaa hänet takaisin julkisuuden valokeilaan, ja lopulta natsirikollisia etsivän Israelin tiedustelupalvelun käsiin.
Äiti Yö on upea kirja. Itse sodan kokeneena ja Dresdenin pommitusten traumauttamana Kurt Vonnegut on täysin vakavissaan pasifisminsa kanssa, mutta huolimatta aiheen henkilökohtaisuudesta Vonnegutin onnistuu kertoa Howard W. Campbellin tarina melko kepeästi, ajoittaisia irtovitsejäkin heitellen. Erityisesti kirjan sivuhenkilöistä löytyy melkoisia tyyppejä aina Harlemin mustasta führeristä alkaen. Kohtaus, jossa Campbell tapaa vankilassa omaelämäkertaansa kirjoittavan Adolf Eichmannin, on yksinkertaisesti hersyvä. Vastapainoksi kirjasta löytyy myös varsin masentavia ja musertavia kohtauksia siitä, millaiset arvet sota ihmiseen jättää.
Äiti Yön näkökulma sotaan on mielenkiintoisen epätyypillinen. Howard W. Campbellin dilemma on, että miljardi ihmistä tuntee hänet tulenpalavana juutalaisia vihaavana natsina, ja vain kolme ihmistä tietää hänen olevan toisella puolella. Tämän ongelman kanssa hänen on yritettävä elää elämäänsä, eikä se ole helppoa. Äiti Yö kuuluu kirjoihin, joita jaksaa lukea aina uudestaan — itse olen lukenut sen nyt jo ainakin kolmesti — ja jonka voima ei tunnu vähenevän, vaikka tarinan tuntee jo entuudestaan (Vonnegut tyypilliseen tapaansa paljastaa suurimman osan juonenkäänteistä jo esipuheen ensimmäisillä riveillä). Suosittelen tutustumaan!
