Kurt Vonnegut: Kissan kehto

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Kirjailija aikoo kirjoittaa kirjan nimeltä Maailmanlopun päivä. Kirja kertoisi Hiroshiman atomipommihyökkäyksestä näkökulmanaan nimenomaan se, mitä tärkeät amerikkalaiset tekivät tuona päivänä. Hän lähtee haastattelemaan atomipommin erään kehittelijän, nobelfyysikko Felix Hoenikkerin, sukulaisia ja tuttavia, ja tästä alkaakin odysseia, joka johtaa kertojan New Yorkin Iliumista San Lorenzon saarivaltioon Karibialle, lopulta jopa suoraan saaren presidentiksikin ja sitten — maailmanlopun päivään.

Felix Hoenikker oli aina pystynyt säilyttämään itsensä leikkivänä lapsena, joka tutki kaikkea, mikä häntä kiinnosti. Hän onnistuikin kokeilujensa ohessa kehittämään uuden kiderakenteen jäälle, jää-yhdeksän, joka muuttaisi kaiken veden hetkessä jääksi, jonka sulamispiste olisi vasta yli 44 astetta. Kyseessä oli siis vetypommia vaarallisempi ase.

Kissan kehto on Kurt Vonnegutin varhaista tuotantoa 1960-luvun alkupuolelta ja yksi hänen tunnetuimmista teoksistaan. Tällä kerralla Vonnegut irvailee uskonnoille, diktatuureille, vallalle, siirtomaavallalle ja tietenkin jälleen myös amerikkalaisille. Keskeisenä osana teosta on bokononismi, sanlorenzolainen kielletty uskonto, johon kaikki sanlorenzolaiset tietenkin uskovat. Bokononismin kehittäjä Bokonon sanoo suoraan uskonnon perustuvan valheille. Bokononistiset calypsot sisältyvätkin oleellisena osana Kissan kehdon sivuille.

Kissan kehdosta on melko hankala kertoa enempää, koska monien muiden Vonnegutin teosten tapaan siinäkin juoni kulkee lähinnä viitekehyksenä ympärillä olennaisen sisällön ollessa jossain muualla, rivien välissä ehkäpä. Joka tapauksessa Kissan kehtoa on nautinnollista lukea. Suosittelen.

Hannu

Lempääläinen opettaja Hannu Sinisalo tykkää jalkapallosta, kissoista ja lautapeleistä. Lukutottumuksiltaan Hannu on runsasruokainen klassikoista sarjakuviin ja dekkareista filosofiaan, mutta omimmillaan hän on viileän ironian ja älykkään huumorin parissa. Kaikki vinkit »

2 kommenttia

  1. Kirjoitustyyliltään taattua Vonnegutia, jossa ironian/ilkikurisuuden ja vakavamman tyylin rajaa on usein edes mahdoton huomata. Samalla kertoo taas aika uskomattoman tarinan. Lyhyiden lukujen jako numeroihin ja otsikoihin jotenkin kevensi välillä raskaissakin asioissa liikkuvaa teosta.

  2. Olen lukenut tämän joskus kouluaikoina eli ajat sitten. Nyt heräsi mielenkiinto Vonnegutiin. Täytyy tarkistaa löytyykö kirjahyllystä vai rupeanko tutkimaan kirjaston valikoimia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *