Päivi Haanpää ja Marika Riikonen (toim.): Sanasinfonia : Novelleja Sibeliuksesta

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Vuonna 2015 tulee kuluneeksi 150 vuotta Jean Sibeliuksen syntymästä. Juhlavuoteen liittyy jos jonkinlaista säveltäjämestarin muistelua ja huomioimista. Yhtenä ensimmäisistä asialla on Sibeliuksen kotikaupungista Hämeenlinnasta operoiva Karisto-kustantamo novellikokoelmalla Sanasinfonia. Kahdeksan kotimaista kirjailijaa ottaa kaunokirjallisen näkökulman säveltäjämestariin, ja tulos on kiehtova. Yhteisestä viitekehyksestä huolimatta Päivi Haanpään ja Marika Riikosen toimittaman teoksen novellit ovat sangen erilaisia tyylilajien vaihdellessa slapstick-huumorista lähes historialliseen fiktioon.

Omaksi suosikikseni nousi kirjan pisin novelli, Emmi Itärannan Luukanteleen kantaja, jossa Sibelius esiintyy eräänlaisena Sherlock Holmesina H.P. Lovecraft -henkisessä kauhukertomuksessa. Riemastuttavan vinksahtanutta. Muista huippunovelleista mainittakoon Jyrki Vainosen Lintu, jossa radio-ohjattavia lintuja rakentava mies suree edesmennyttä vaimoaan, sekä Petri Tammisen Hiukset kuin kultaista kauraa auringossa, jossa säveltäjän luomisvoiman ehtymistä verrataan Raamatun kertomukseen Simsonista ja Delilasta. Miina Supinen puolestaan kertoo, mitä tapahtui kadonneeksi luullulle kahdeksannelle sinfonialle. Ehkä.

Yksi kirjaimellisesti silmäänpistävä kritiikin kohde kirjasta löytyy: siinä käytetään järjestelmällisesti epätavallisia st- ja it-ligatuureja, joista varsinkin edellinen on tottumattoman lukijan silmissä todella ärsyttävä vänkyrä. Joka kerran ne sieltä tahtomatta esiin nousevat.

Kaiken kaikkiaan Sanasinfonia on kelpo teos, jota sopii suositella Sibeliuksen ystäville, ja miksei muillekin.

Kinin näkemys:

Sibeliuksen juhlavuoden kunniaksi ilmestyi loistava novellikokoelma, Sanasinfonia. Tämä ihana sinfonia käsittää kahdeksan toinen toistaan valloittavampaa novellia aiheenaan Sibelius.

Jokainen novelli tempaa mukaansa, niissä on huikeita käänteitä ja ne ovat erittäin oivaltavia. Kun on lukenut kaikki, on melkeinpä valmis uskomaan niihin, sillä niin uskottavan hyvin ne oli sävelletty!

Petri Tamminen on paneutunut Sibeliuksen hiuksiin. Maritta Lintunen kertoo siitä, mitä Sibeliuksille kävi Italian matkalla. Olli Jalonen vie meidät Hämeenlinnaan. Jarkko Martikainen paneutuu säveltäjän luomistyöhön. Jyrki Vainonen kertoo Tuonelan joutsenesta. Miina Supisen aihe on kahdeksas sinfonia. Anneli Kanto marssittaa säveltäjä Kuulan mukaan. Emmi Itäranta johdattaa demonien maailmaan.

Nämä kahdeksan tarinaa jäävät mieleen ja niitä voisi hyvin lukea samalla Sibeliusta kuunnellen.

Hannu

Lempääläinen opettaja Hannu Sinisalo tykkää jalkapallosta, kissoista ja lautapeleistä. Lukutottumuksiltaan Hannu on runsasruokainen klassikoista sarjakuviin ja dekkareista filosofiaan, mutta omimmillaan hän on viileän ironian ja älykkään huumorin parissa. Kaikki vinkit »

5 kommenttia

  1. Taas onnistuitte myymään minulle kirjan, jota en ikupäivänä olisi itse hyllystä noukkinut. Jos ei minkään muun takia, niin ainakin selvittääkseni, mitä ihmettä ovat st- ja it-ligatuurit.

  2. Siinä missä joku fi-ligatuuri on ihan itsestäänselvä juttu, tuo st-ligatuuri on kyllä jotenkin kamalaa katseltavaa… Mikäköhän kirja se olikaan, missä tähän melko hiljattain törmäsin. Häiritsi kyllä.

    Uteliaille ct- ja st-ligatuurien kuvat löytyvät vaikka täältä: http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/a/ae/Latin_ligatures_ct_and_st.svg/486px-Latin_ligatures_ct_and_st.svg.png

    Kyse on typografisesti kikkurasta, joka yhdistää peräkkäiset s- ja t-kirjaimet yhteen. Fi-ligatuuri, jossa f-kirjaimen kaari yhdistyy i-kirjaimen pisteeseen on luonteva ja kaunis, mutta tuo st on outo. Taitaa olla vähän saksalainen juttu.

  3. Kiitos Mikko selvityksestä, elämäni on taas piirun verran helpompaa.

  4. Ärsyttäviä ovat nuo ligatuurit, mutta kirjan novellit ihan kelpoja. Samat suosikit minulla kuin Hannulla.

  5. Minäkin pidin erityisesti Emmi Itärannana novellista. Olen jo pitkään ja kärsimättömänä odotellut, että Itäranta julkaisisi uutta tekstiä, niin vakuuttava oli Teemestarin kirja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *