Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Stellalle on tapahtunut kauheimmista kauhein asia: hän on menettänyt pienen tyttärensä. Hän on tullut äidiksi aivan nuorena, mutta rakastaa silti kovasti pikku Alicea – ja kuitenkin pääsee käymään niin, että hän jättää tämän hetkeksi vartioimatta. Vain hetkeksi, ja sitten vaunut ovatkin tyhjät. Poliisitutkinnasta huolimatta Alicea ei löydetä mistään, ja lopulta hänet julistetaan kuolleeksi.
Lukija kohtaa Stellan sitten parikymmentä vuotta myöhemmin. Hän on menestynyt elämässä, hänestä on tullut psykoterapeutti. Hänellä on omalla tahollaan myös menestynyt uusi mies Henrik; parilla on varhaisteini-ikäinen poika Milo ja elämä, joka kulkee rauhallisesti eteenpäin. Kunnes sitten vastaanotolle osuu nuori opiskelija Isabelle, ja Stella uskoo vakaasti, että tämä Isabelle on kuolleeksi uskottu Alice.
Kirjan tapahtumat keriytyvät liikkeelle melko hitaasti, mutta loppua kohden vauhti kiihtyy ja kulissit kaatuvat kolisten – voiko Stella olla oikeassa? Vai onko hänenkin mielenterveytensä järkkynyt pahemman kerran? Kuka luuraa Stellan ikkunan takana, kuka kirjoittaa hänelle verhottuja tappouhkauksia? Onko Stella vain hullu, joka on sairastunut surusta ja syyllisyydestä?
Sano että olet minun -romaanin asetelma ei tuntunut minusta vallan ainutkertaiselta; muistan hämärästi lukeneeni joskus amerikkalaisen jännärin saman asetelman mukaisesti. Joka tapauksessa Norebäck osaa kuljettaa aiheitaan melko omaperäisesti; kirja etenee kolmen eri kertojan eli Stellan, Isabellen ja Isabellen äidin – tai sen jota hän on äidikseen luullut – näkökulmista. Lisäksi lukujen väleihin on siroteltu otteita Stellan nuoruuden päiväkirjoista, mutta ne olisi ehkä voinut jättää poiskin rakenteen sen kummemmin kärsimättä.
Mutta olihan tämä jännittävä kirja! Puolustaa ihan hyvin paikkaansa pohjoismaisten trillerien ja dekkarien ylen runsaslukuisessa joukossa.
