Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Mikä on oudoin aihe, josta olet lukenut viime aikoina? Meikäläiselle se taitaa olla Virpi Hämeen-Anttilan, Ansu Kivekkään, Pauliina Suden ja Tiina Raevaaran episodiromaani Se on täytetty. Ai mikä? No mäyrä, se mäyrä on täytetty.
Mäyrän tarinan avaa Virpi Hämeen-Anttila kertomuksellaan Sukulaissielut, jossa 1970-luvulla koulusta potkut saava vähäpuheinen talonmies saa mäyrän mukaansa lakkautettavan koulun varastosta. Mäyrä ottaa kuin varkain roolia miehen epäonnistuneessa avioliitossa ja jokin liikahtaa hänen sisällään. Vapautuminen ilkeän vaimon ikeestä on välttämätön. Sukulaissielut onkin helposti koko kirjan paras pätkä.
Mäyrä vaihtaa omistajaa, ja nyt pyöritään 1980-luvun alun vantaalaisissa punkkari- ja rokkaripiireissä. Ansu Kivekkään Säpinää on nimensä mukainen vauhdikas kertomus epäselvissä oloissa tapahtuvasta kuolemasta ja asiaan osallisten nuorten päihdehuuruisesta välienselvittelystä. Kivekkään tarina on räväkkä, mutta ei jotenkin tempaa Hämeen-Anttilan tapaan mukaansa.
Pauliina Suden Talvipesässä siirrytäänkin sitten nykypäivään, jossa mäyrä löytyy järkyttävän sotkuisesta leskimiehen asunnosta, johon palkattu siivooja joutuu todistamaan asioita, jotka mieluiten jättäisi näkemättä. Mutta kun raskaana oleva pienyrittäjä joutuu nappaamaan jokaisen saatavilla olevan euron, ajautuu hän liian syvälle vanhuksen, tämän tyttären ja mäyrän välienselvittelyyn.
Kirjan päättävässä Tiina Raevaaran Mäyräsalaliitossa ollaankin sitten jo 2040-luvulla, jossa pandemia on tuhonnut lähes kaiken elämän maan päältä, vähät ihmiset ovat paenneet saarille ja merenpinta on noussut mannerjään sulaessa. Vain 15 vuodessa koko maailmanjärjestys on tavallaan keksitty uudelleen. Bioetsiväviraston nuori työntekijä joutuu vanhalle mannermaalle tehtävään, joka muuttaa hänen elämänsä suunnan. Kertomus on kuin toimintaelokuvasta, mutta vaikka hahmot jäävätkin ohuiksi, on siinä sen verran vauhtia, että kyllä se tämän kirjan kertomuksista toiseksi paras on.
Niin, neljä kirjailijaa, neljä aikakautta, neljä tarinaa, mutta kaikissa on mukana sama 1960-luvulla täytetty naarasmäyrä. Onko mäyrä vain kuollut luontokappale, vai liittyykö siihen jotain muuta, jotain maagista? Ajatus kirjaksi oli mielestäni sen verran hauska, että kyllähän tämä kirjastosta mukaan kannatti poimia. Harmitonta viihdettä pariksi illaksi!
