Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Jossain vaiheessa nostimme kädet pystyyn, kun aloimme olla henkisesti niin rikki. Tuli piste, jossa oli pakko sanoa ääneen, että hei, nyt mä en enää pysty. Pahimmillaan on lähdetty kotiin kesken matkan. Ikään kuin sairauslomalle, kun voimat ovat loppuneet. Kaikilla meistä on ollut omat hetkemme. Olemme olleet niin pitkään yhdessä, että olemme ehtineet nähdä toistemme elämässä, kun läheisiä kuolee ja kotona jaetaan lusikoita.
Naljaileva viestintätyyli kytkeytyy voimakkaasti siihen, mitä Semmarit alun alkuen edusti: mieskulttuuriin. Kyseessä on helpoin suojakilpi, jota mies – erityisesti suomalainen – pitää yllä joukkueympäristössä.
Vuonna 1989 Jyväskylän yliopistossa kikkelikiintiön (40% sisään otettavista opiskelijoista on oltava toista sukupuolta eli jyväskyläläisten opettajien kohdalla miehiä) purkamisesta aiheutuneesta mielipahasta syntynyt mieskuoro Semmarit on ollut perustamisestaan lähtien erilainen suomalainen mieskuoro.
Kuoron tapa kirjoittaa omaa musiikkiaan, esiintyä aina äänentoistettuna ja rakentaa esityksistä mieletön show olivat kaikki jotain, mitä suomalaisessa kuorokentässä ei aiemmin oltu koettu. Muistan itsekin kuunnelleeni Semmareiden 1990-luvun tuotantoa kyseisen vuosikymmenen lopussa lumoutuneena sekä iskeviin melodioihin ja sanoituksiin että tyyliin, jolla musiikki oli tuotettu.
Valtteri Mörttisen kirjoittama Semmarit : 35 ensimmäistä vuotta käy läpi Semmareiden vaiheet kronologisesti nostaen esiin hulluimpia sattumuksia kuoron lukuisilta konserteilta ja kiertueilta sekä esitellen ihmisiä kuorossa. Usein sattumuksiin liittyy tahatonta komiikkaa, jota vahvistetaan runsaalla naljailulla ja hetket näyttäytyvät lukijallekin hauskoina. Yksilöiden esittely puolestaan raottaa mukavasti ovea yhteisöön, joka Semmarit laulajilleen on; demokraattinen, luovasti hullu ja vahvasti yhteen liittynyt mutta myös aika ajoin todella kuluttuva ja raskas.
Semmarit : 35 ensimmäistä vuotta on viihdyttävä kuvaus vauhdikkaan kuoron taipaleesta tähän päivään asti, joka tarjoaa monet hyvät naurut mutta myös tummempia tunnelmia. Toivottavasti muistelmakirja ei vihjaa siitä, että Semmareiden elinkaari alkaa lähestyä loppuaan, kuten muistelmilla on usein tapana, vaan saamme nauttia Semmareista vielä toiset 35 vuotta.