Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Steve Jobs syntyi abortteihin erikoistuneen lääkärin klinikalla San Franciscossa 24.2.1955. Hänen vanhempansa olivat päättäneet antaa lapsen adoptoitavaksi, yhdellä ehdolla: adoptiovanhemmilla piti olla yliopistotutkinto. Sitä ei automekaanikko Paul ja kirjanpitäjä Clara Jobsilla ollut. He saivat pojan vasta sitouduttuaan kirjallisesti kustantamaan hänelle yliopistokoulutuksen. Jobseilla oli toinenkin lapsi, tytär. Jostakin syystä hänestä ei kirjassa puhuta juuri mitään.
Steve haahuili nuoruusvuosinaan Kaliforniassa kuten monet muutkin, kunnes tajusi olevansa vanhempiaan fiksumpi. Saman huomion tosin ovat tehneet kaikki murrosikäiset ihan joka päivä. Jobs meni yliopistoon kuten biologiset vanhemmat olivat edellyttäneet ja vielä kalliiseen sellaiseen. Reedissä häntä eivät kiinnostaneet pakolliset kurssit ja hän jätti opinnot sikseen jo ensimmäisen vuoden jälkeen.
Ajan henkeen sopivat hengellinen etsiskely ja huumeet, miedommasta marijuanasta aina LSD:tä myöten. Vielä huippujohtajanakin Jobs oli lähinnä ylpeä LSD-tripeistään ja piti niitä oman kehityksensä kannalta erittäin tärkeinä. Hänestä tuli myös isä: tyttöystävä synnytti tyttären, jonka Jobs lähes hylkäsi vuosien ajaksi. Isaacsonille Jobs myönsi, ettei ole ylpeä tavasta, jolla hoiti suhteen tyttäreensä. Nuoruudessa Jobsiin tarttuivat kiinnostus buddhalaisuuteen ja omituisiin ruokavalioihin. Hän kierteli seitsemän kuukauden ajan intialaisissa kylissä, kulki pitkään vielä Kaliforniassakin kaavussa ja paljasjaloin eikä syönyt lihaa. Vastakulttuuri oli kova sana Jobsille kuten monelle muullekin saman aikakauden nuorelle.
Jobs ei ollut insinööri vaan enemmänkin humanisti, mutta elektroniikka kiinnosti häntä jo lapsesta lähtien. Sen alan guru oli Steve Wozniak, jonka kanssa Jobs perusti Applen. Mukana oli kolmaskin kaveri, Ron Wayne, joka alle kahdessa viikossa menetti uskonsa koko firmaan ja myi osakkeensa 800 dollarilla Jobsille ja Wozniakille. Jos hän olisi pitänyt ne, potin arvo vuonna 2010 olisi ollut 2,6 miljardia dollaria. ”Ei kaduta”, Wayne väitti Isaacsonille, joka löysi hänet pelaamasta sosiaalitoimesta saamiaan kolikoita hedelmäpeleihin Arizonassa.
Wozniakin insinööritaidot ja Jobsin markkinointiosaaminen tekivät Applesta menestyksen. Wozniak jäi melko pian syrjään ja Applesta tuli ainakin ulkoapäin katsottuna yhden miehen show. Periaatteena oli keskittyminen tuotteeseen ja sen täydellinen integrointi. Jobs uskoi kuolemaansa saakka, että paras tulos saadaan, jos sama yhtiö tekee laitteet, ohjelmistot ja sovellukset ja myy tuotteen asiakkaalle.
Apple listattiin pörssiin ja Jobsista tuli miljonääri. Hänen johtamistyyliinsä liittyvät ongelmat kasvoivat kuitenkin koko ajan. Vuonna 1983 yhtiön toimitusjohtajaksi houkuteltiin limonadiyhtiö Pepsin johtajistoon kuulunut John Sculley. Alkuvaiheessa Jobs ja Sculley lähes rakastivat toisiaan. Jobsin tyyli johti kuitenkin väistämättä välirikkoon, jossa Applen hallitus ja sen vahva mies, suomalaistaustainen Mike Markkula, asettuivat Sculleyn taakse. Tunteet kuohuivat ja kyyneleet virtasivat, kun Jobs jätti johtamansa yhtiön 1985.
Jobs perusti heti uuden, korkeakouluille tietokoneita kehittävän yhtiön NeXT:in, joka ei koskaan pärjännyt hyvin. Osan rahoistaan hän kuitenkin käytti animaatioelokuvien tuottajayhtiö Pixariin, josta hän osti 70 prosenttia. Pixarista tulikin menestys. Jobs kävi värikkäitä riitoja Pixarin kumppanin Disneyn kanssa, joka lopulta osti Pixarin vuonna 2006. Jobsin kymmenen miljoonan sijoitus oli lopulta lähes 5,2 miljardin arvoinen.
Jobsin hetki koitti 1996. Apple osti NeXT:n, ei saadakseen vaatimattomasti menestyneen tietokoneyrityksen vaan saadakseen takaisin perustajansa. Jobs savusti härskiin tyyliin ulos silloisen toimitusjohtajan ja tuli itse väliaikaiseksi toimitusjohtajaksi. Jobs kiukutteli samalla tavalla omille työntekijöilleen. Pahimmalta tuntui hänen tapansa varastaa alaistensa ideoita. Jobs lyttäsi useasti täysin jonkun alaisensa idean vain esittääkseen sen vähän myöhemmin omanaan. Kirjassa kerrotaan montakin tällaista tapausta, mutta myös muita nolaavia, tunnottomia ja epäkohteliaita lausumia. Joidenkin sanojen mukaan Jobs oli paskiainen, nilkki, ja narsisti pahinta lajia.
Applesta tuli pörssiarvoltaan yksi maailman suurimmista yrityksistä vasta i-tuotesarjan avulla. Se alkoi musiikkisoitin iPodista ja jatkui musiikin verkkokauppa iTunesin ja iPhone-kännykän kautta tablettitietokone iPadiin. Nokiasta tai Suomesta muutoinkaan kirjassa ei puhuta sanaakaan, mutta pääkonttorissa ehkä kiinnostutaan iPhonen syntyhistoriasta. Oman älypuhelimen kehittely päätettiin aloittaa sen jälkeen, kun Jobs alaisineen totesi kaikkien sitä edeltäneiden kännyköiden olleen käytettävyydeltään kelvottomia.
Laitteiden kehittelystä kirja antaa kuitenkin aika yksipuolisen kuvan. Jobsia ei kiinnosta insinööritiede vaan erilaisten vempaimien teollinen muotoilu, viimeistä yksityiskohtaa myöten. Jobs sanoi usein kehittävänsä ”järjettömän suurenmoisia” tuotteitaan teknologian ja humanismin huomioonottamalla. Teknologian hoitivat Applessa kuitenkin muut. Jobsilla oli myös jonkinlainen pakkomielle ympäristöstä ja arkkitehtuurista, jotka hän halusi myös suunnitella usein itse – ja tavallisesti varsin hinnakkailla materiaaleilla.
Jobs on aina vartioinut tarkasti yksityiselämäänsä. Luottokirjoittaja Isaacsson on päässyt hämmästyttävän pitkälle siinäkin suhteessa. Hän vietti paljon aikaa Jobsin kotona ja tapasi tämän vaimoa ja kolmea lasta. Hän on sai yksityiskohtaista tietoa sairaudesta, joka lopulta koitui Jobsin kohtaloksi. Kuten syövät usein, tämäkin hellitti välillä otettaan. Ehkä tärkeintä oli diagnoosin jälkeinen aika. Leikkaus on yleisin ja menestyksellisin tällaisen haimasyövän hoitomuoto, mutta siitä luontaishoitoihin ja mehudieetteihin uskova Jobs kieltäytyi ehkä juuri ratkaisevien yhdeksän kuukauden ajan.
Kirjan parasta antia ovat elämäkertatiedot, jotka on tähän mennessä joutunut etsimään eri lähteistä sekä itse yrityksen nousu ja uho. Myös tuotekehittelyn tapa on mielenkiintoista, samoin kaikkien uusien tuotteiden presentaatiot. Eikä ehkä vähiten mies itse, kirjoittaja on todellakin päässyt kurkistamaan myös taustoja eli haastatellut useita henkilöitä ja tietysti Jobsia itseään.
Oliko mies nero? Tuskin, mutta ainakin hän oli innovatiivinen, riittävän omalaatuinen, uskalias, vaativa, itsevarma ja osasi tehdä jotakin – saada rahan poikimaan.
Suosittelen kaikille elämäkerroista kiinnostuneille, toki Applesta innostuneille sekä jokaiselle, joka kaipaa selkeäsanaista esitystä tietystä teknologiasta – tässä sitä on tarjolla melkoisen riittävästi. Tiiliskivi, jonka lukemiseen itseltänikin meni jonkun verran aikaa ihan sen takia, että asioita oli aika paljon ihan sulateltavaksi asti! Lisäksi pidän kirjaa varsin objektiivisena esityksenä: Jobs ei itse kontrolloinut mitenkään kirjoituksia tai haastatteluja, hänestä kerrotaan aika paljon negatiiviseksikin luokiteltavia asioita ja mitä parasta, tekijä antaa äänen myös kaikille haastateltaville. Melkoisen hyvä opus tästä digiajan omasta ikonista…