Sananvapausjärjestö lähettää bussilastillisen väkeä sodan keskelle Sunfloweriaan tapaamaan paikallisia kulttuuri-ihmisiä, järjestelemään yhteistyökuvioita ja hankkimaan tietoa paikallisten hädässä. Sunfloweria on jo pitkään ollut sodassa Greatwrathenian kanssa, eikä matkakaan ole ihan tavanomainen kulttuurivierailu. On odotettavissa, että greatwrathenialaiset sabotöörit ja kieroilijat ovat ulottaneet lonkeronsa bussimatkan osallistujienkin joukkoon.
Matkalle lähtee sekalainen seurakunta kulttuuriväkeä, myös kirjamme kertoja. Hän on teatterialalla toiminut yleisavustaja ja asioiden järjestelijä, joka on järjestön jäsen, mutta pitää siihen vähän etäisyyttä: järjestö on vähän riitaisa ja hankala. Järjestön aikaisemmille Greatwratheniaan suuntautuneille retkille hän on kuitenkin osallistunut, kunnes ne loppuivat. Sunfloweriassa hän ei ole koskaan käynyt, joten tälle matkalle hän haluaa mukaan.
Vaikka nimet on muutettu, ei tarvitse kovin paljon miettiä, mistä Maarit Verronen kirjoittaa. Meno Sunfloweriassa muistuttaa monin paikoin Ukrainaa ja Greatwrathenia on ilmeinen Venäjä. Tapahtumien sijoittaminen keksittyihin puitteisiin antaa kirjailijalle vapautta soveltaa, eikä Sunfloweria ihan yksi yhteen Venäjästä ja Ukrainasta kerrokaan.
Tyyliltään kirja on helposti tunnistettavaa Verrosta. Päähenkilö on vähään tyytyvä, neuvokas ja aikaansaava. Hän on nainen, mutta pääosin varsin sukupuolettomasti. Henkilöillä on kummallisia nimiä ja tapahtumia kuvaillaan varsin toteavaan tyyliin. Tämän tunnistaisi Verrosen kirjoittamaksi vaikka silmät kiinni. Kirjailijan ystävät saavat siis luotettavasti sitä, mitä odottavat.
Sunfloweria on ajankohtainen kirja, mutta se ei tyydy kuvaamaan sitä, mitä Ukrainassa ja Venäjällä nyt tapahtuu. Verronen antaa mielikuvituksensa juosta ja kuljettaa tarinaa spekulatiivisen puolelle. On kuitenkin hauskaa, miten kaikesta huolimatta kerronta pysyy tasaisen rauhallisena ja tyynenä.