Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Koulussa keskustellaan vanhempien ammateista. Lapsilla on monipuolisia käsityksiä vanhempiensa ammateista – yhden isä on autonkuljettaja, koska hän lähtee joka aamu autolla töihin ja tulee illalla autolla takaisin. Milon äitipä on Superäiti, joka lähtee yöllä pelastamaan ihmisiä. Valitettavasti Sinnan hieno kellopuhelin vie huomion Milon upeasta äidistä.
Niinpä Milo keksii haluta kellopuhelimen synttärilahjaksi. Synttärijuhlat taas voisi pitää Simon Seikkailumaassa, jonne voisi kutsua koko luokan, koska kuten opettaja on sanonut, ketään ei saa jättää ulkopuolelle. Äiti näyttää vaikealta sanoessaan, että sellaisiin juhliin ei ole varaa. Kotona pidettäviin juhliin voidaan kuitenkin kutsua kaikki ja karkitkin löytyvät kaupasta puoleen hintaan – pääsiäisherkut ovat hyvässä alennuksessa pääsiäisen jälkeen.
Kutsuihin kirjataan: ”Ei lahjoja, kiitos”. Oikeastaan Milo olisi halunnut paljon isoja, kovia paketteja, mutta äiti oli sitä mieltä, että juhlissa tärkeintä on iloinen tunnelma ja hauskanpito, eikä juhliin tuleminen saisi olla kiinni lahjan ostamisesta. Juhlista tuleekin tosi hyvät, äiti keksii koko ajan uusia leikkejä, joista kaikki innostuvat. Jopa joskus Miloa kiusaava Veetikin viihtyy ja kysyy juhlien jälkeen, voisiko tulla joskus leikkimään.
Heli Koskisen kirjoittama ja Sini Nihtilän kuvittama kuvakirja kertoo lapsen ja yksinhuoltajaäidin yhteiselämästä lämpimästi. Todellisuudessa Milon Superäiti työskentelee hoitoalalla – eli tosiaan pelastaa ihmisiä öisin – ja rahan kanssa on välillä tiukkaa. Superäiti näyttää, että vähemmälläkin tulee toimeen. Kirjan lopusta löytyy aukeamallinen vinkkejä hauskoista ja halvoista ajanviettotavoista arjessa ja juhlassa.
Tällaiset aiheet ovat yleistyneet viime aikoina, tuoreista esimerkeistä tulee mieleen vaikkapa Maria Viljan Ilmapallokivi ja Anna Elina Isoaron ja Mira Malliuksen Miljoonan tähden hotelli. Oikeistohallituksen leikkauspolitiikan myötä yleistyvä lapsiperheköyhyys lisää tarvetta kirjoille, joiden tarinoihin heikommassa taloudellisessa asemassa olevat lapset voivat samastua. Lastenkirjoille ulkomaanmatkoista ja isoista omakotitaloista on hyvä saada pienimuotoisempiakin vaihtoehtoja. Superäiti on lämminhenkinen kirja, joka ei tee numeroa vähävaraisuudesta, mutta tekee sen samalla selväksi etenkin aikuiselle lukijalle.
