Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Tällaista kirjaa et tiennyt olevan olemassakaan.
Tällaista kirjaa et tiennyt tarvitsevasi.
Tämä kirja opettaa sinut näkemään novellit uudella tavalla.
Nämä ovat kovia ylisanoja, mutta George Saundersin kirja A Swim in a Pond in the Rain lunastaa ne kaikki. Kirja on kuin novellien mestarikurssi, jossa Booker-palkittu kirjailija ja kirjallisuuden yliopisto-opettaja Saunders saattelee lukijan kädestä pitäen venäläisten novelliklassikoiden ytimeen.
Saunders on valinnut kirjaansa yhteensä 7 novellia Anton Tšehovilta, Ivan Turgenevilta, Leo Tolstoilta ja Nikolai Gogolilta. Tekstit ajoittuvat venäläisen novellistiikan kultavuosille 1836–1905. Mukana on sellaisia klassikoita kuin Gogolin Nenä, mutta myös monia tuntemattomampia tekstejä.
Kirjan idea on se, että kukin novelli luetaan Saundersin kanssa yhdessä pala palalta, ensimmäinen jopa käytännössä sivu sivulta. Saunders esittää luennan edetessä lukijalle kysymyksiä ja auttaa myös löytämään niihin vastauksia. Jokaista novellia seuraa Saundersin kirjoittama essee, jossa hän käytännössä räjäyttää kunkin novellin alkutekijöihinsä. Kyse ei ole kirjallisuusanalyysistä, jossa tutkittaisiin mekaanisesti kunkin novellin aihetta, teemaa tai juonta, vaan Saunders pikemmin pohtii lukijan kanssa novellien herättämiä fiiliksiä ja lukukokemusta: Mitä olet saanut tähän mennessä tarinasta tietää? Minkä asian suhteen olet erityisen utelias? Mihin luulet tarinan tästä etenevän?
Jos olet – kuten minä – tähän mennessä luullut, että venäläiset novelliklassikot ovat tylsiä, niissä ei tapahdu mitään ja niitä on vaikea ymmärtää, tämä kirja on sinulle. Saunders avaa lukijan silmät näkemään ja kokemaan, miten paljon yksityiskohtia ja merkitystä venäläisiin novelleihin on ladattu ja millaisia valintoja niiden kirjoittajat ovat tehneet. Hän auttaa kliseisesti näkemään rivien väleihin ja vielä pidemmälle, joka ikisen kirjaimen taakse.
Novelleja luetaan paljon kouluissa, todennäköisesti niiden lyhyyden takia. Moni sanoo silti, että he eivät osaa lukea novelleja. Ikään kuin novellia pitäisi jotenkin erityisesti ”osata” lukea? Että se pitäisi osata ratkaista kuin joku kirjallisuusanalyyttinen arvoitus? Että arvoitukselle olisi vain yksi oikea vastaus esimerkiksi sen suhteen mikä on novellin aihe, teema, juoni tai käänne?
Saundersilla on tähän lempeämpi ote. Hänelle kyse on nimenomaan novellin ja sen kuvaaman maailman näkemisestä ja lukemisen herättämistä ajatuksista, eikä lukemisen tekniikasta. Hän lähestyy tekstejä ihmetellen ja pohdiskellen ja ohjaa myös lukijaa pohtimaan omia tuntemuksiaan: Mitä ajatuksia tai tunteita lukeminen herätti? Missä kohtaa ja miksi? Kaikki vastaukset näihin kysymyksiin ovat oikeita.
Näin Saunders itse kuvaa sitä, mihin hän tällä kirjallaan pyrkii:
…to ask the big questions: How are we supposed to be living down here? What were we put here to accomplish? What should we value? What is truth, anyway, and how might we recognise it? How can we feel any peace when some people have everything and others have nothing? How are we supposed to live with joy in a world that seems to want us to love other people but then roughly separates us from them in the end, no matter what? (You know, those cheerful, Russian kinds of big questions.)
Eli ihan tavallisia ihmisiä ja heidän arkisia askareitaan kuvaavat lyhyet novellit yli sadan vuoden takaa voivat paljastaa jotain merkityksellistä ihmisyydestä ja elämästä. Kun ne vaan näkee sillä tavalla.
Harvalle kirjalle pystyy antamaan takuun, että se tulee muuttamaan ajatteluasi. Tälle kirjalle sen takuun uskallan antaa.
