Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Syli on melkoinen opus. Kun sitä pitelee sylissään ja tutustuu sen henkilöihin, tuntuu, että jokainen heistä on ollut syliä vailla ihan liian pitkään ja parasta lääkettä olisi se, kun saisi olla jonkun sylissä.
Ritva on pappi, jota ei ihan heti papiksi luulisi. Nelikymppinen yksinhuoltaja käy hierojalla ja rakastuu ihan täysillä hierojaansa Jormaan. Jorma on kuitenkin naimisissa, mutta se ei tunnu haittaavan. Ritva voi olla työssään hyvä, mutta muuten minua lukijana meinasi ärsyttää hänen koheltamisensa, tasapainottomuus. Ritva vaihtaa nimeäänkin, koska alussa hän oli Mimosa ja lopussa Rea. Ehkä olikin niin, että lukija pääsee Ritvan ajatuksiin ja kaikki muut näkevät sen, mitä hän näyttää ulospäin. Nuo ajatukset ovat kyllä todella verbaalista ilotulitusta!
Ritvan mukana tutustutaan kirjan muihin henkilöihin, jotka vaikuttavat olevan fiksumpia. Pietu on 17-vuotias nuori poika, Ritvan poika, joka ainakin minun näkövinkkelistäni vaikuttaa fiksummalta kuin äitinsä. Omat huolensa hänelläkin, mutta hän on vaan aika lailla uskottava. Pietu ihastuu Tarinaan ja tuleeko siitä muuta, kuin että yks kaks Tarina asuu heillä.
Ritvan työkavereista Petri, suntio, on se tämän kirjan “normaalein” tyyppi. Paitsi, että haluaa Ritvan. Kateriina on kaunis ja ystävällinen ja sekin sekoittaa Ritvaa. Sari on Ritvan bestis, Pietun kummitäti. Juuri kun ajattelee, että hänhän on ihan jaloillaan, niin eikös vain satu hänellekin pikku vahinko.
Syli on ihmissuhdesoppaa ihan täysillä ja tyylillä. Vaikka välillä vaan pyörittelin päätäni, että mitähän seuraavalla sivulla tapahtuu, niin kaiken kaikkiaan kirja oli hyvä lukukokemus. Milloinkas se elämä olisi niin yksoikoista.
Hanna Ryti on loistava kirjoittaja ja kirjassa on paikoitellen niin herkullisia kohtauksia, että ääneen nauratti ja osasi kuvitella ne oikein hyvin. Yksi ihan hervoton kohtaus on tilanne, jossa Ritu yrittää lukea sisustuslehdestä juttua Pehtoori-pannusta ja ajattelee samalla Petriä. Nimitin sen “Pappia panettaa” -kohtaukseksi.
Lukekaa Syli!
