Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Krisse Kivimaan ura kahvilanpitäjänä lähti käyntiin Maija Kajannon Korvapuustikesä-kirjassa. Siinä Krisse pakeni ankeaa työtä pääkaupunkiseudulla keskisuomalaiseen Pyhäjärven pikkukaupunkiin ja ryhtyi siellä pyörittämään mummonsa kahvilaa. Ensimmäinen kesä päättyi päätökseen jäädä Pyhäjärvelle vielä syksynkin tullessa.
Sarjan toinen osa, Taatelitalvi, tapahtuu nimensä mukaisesti talvella. Joulu on tulossa ja Krisse on perustanut kahvilan rinnalle pienen butiikkihotellin. Läheisen laskettelurinteen pitäjällä on suuria suunnitelmia matkailun suhteen ja pieni hotelli tukee niitä mukavasti. Krisse kuitenkin on tainnut haukata liian suuren palan: kuinka yksi ihminen voi pyörittää sekä kahvilaa että hotellia, kun varaa varsinaisiin työntekijöihinkään ei ole.
Välillä käykin mielessä, että mitä feel goodia tämä oikein on, kun Krisse ruoskii itseään kohti loppuunpalamista ja tuhoa. Krisse on juuri sellainen kliseinen yrittäjä, joka on töissä 30 tuntia vuorokaudessa kymmenen päivää viikossa, ja lomaa on muuten pidetty viimeksi 28 vuotta sitten. No, viihdettä tämä kuitenkin on, ja onneksi kirja on noin sata sivua edeltäjäänsä lyhyempi – 300–400-sivuisena Krissen hotellijoulustressi olisi kyllä ollut liikaa.
Ihmissuhdekuvioitakin kehitellään. Edellisessä osassa Krisselle alkoi muodostua lämpimiä tunteita Pyhäjärven kunnanjohtaja Tommia kohtaan. Nyt Tommin ero on selvä, mutta mies on paennut Pyhäjärveltä virkavapaalle. Puhumattomat asiat alkavat vähän hiertää ja mummokin tuntuu salailevan Krisseltä jotain. Vähän tässä on sellaista turhasta hermoilua – kai se nyt on selvää, että ihmiselle, jonka kanssa on ollut kymmenen vuotta naimisissa, on kertonut asioistaan eri tavalla kuin potentiaaliselle deittikumppanille, jonka on tuntenut muutaman kuukauden? Krissen käytös on toki sinänsä helppo pistää tolkuttoman työkuormituksen piikkiin.
Asiat kuitenkin ratkeavat parhain päin. Taatelitalvi on sujuvasti etenevä kirja, jossa koko ajan tapahtuu ja juoni kulkee eteenpäin. Kaikenlaisia sivukuvioita ei näin tiiviiseen kirjaan kovin paljon mahdu, mutta se, mitä kirjassa on, enimmäkseen toimii. Kyllä tästä hyvillä mielin Sahramisyksyyn jatkaa.
