Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kustantamojen uutuusluetteloita lukenut ei ole voinut välttyä viihdekirjallisuuden tulvalta. Viime vuosina likimain jokaisen kustantamon kuvastoon on ilmestynyt oma osastonsa viihdekirjallisuudelle. Tyylilaji on helposti tunnistettava ja useissa sarjoissa on samankaltaisia piirteitä. Kirjallisuudenlaji on selvästi suosittu, joten olen vähän kaipaillut, että löytäisin jonkun arvioimaan sen parhaita paloja Kirjavinkkeihin. Toistaiseksi en ole löytänyt, mutta sehän vain tarkoittaa, että asiaan on tartuttava itse.
Valinnanvaraa riittää, mutta taannoinen Kulttuuriykkösen jakso antoi jokusen suosituksen. Niistä tartuin ensimmäisenä Maija Kajannon Korvapuustikesään, joka aloittaa kolmiosaiseksi suunnitellun Kahvila Koivu -sarjan, jossa on tähän mennessä ilmestynyt jo viisi osaa. Kirjasarjan pääosassa on Kristiina Kivimaa, joka kyllästyy ankeaan työhön ruokamediassa Helsingissä ja saatuaan tarpeekseen ottaa loparit ja lähtee pakoon pääkaupunkiseudun hulinaa Pyhävirralle. Tässä kuvitteellisessa keskisuomalaisessa pikkukaupungissa odottaa mummo, joka pyörittää pientä kahvilaa – tai pyörittäisi, jos ei olisi telonut jalkaansa.
Krisse ottaa mummon kahvilan hoitaakseen, remppaa sen uuteen uskoon ja alkaa leipoa ja laittaa. Kylän yhteisö ottaa paluumuuttajan lämmöllä vastaan. Löytyypä kylältä Krissen vanha lukioaikainen poikaystävä Jonne seuraksi, eikä yllättävän nuori ja toimelias kunnanjohtajakaan ole hullumpi tyyppi. Uudessa yhteisössä Krisse pääsee kukoistamaan, mutta samalla menneestä alkaa nousta pintaan asioita, joita Krisse on koittanut tukahduttaa. Ehkä nyt on turvallinen aika käydä niitäkin läpi?
Korvapuustikesä on hyväntuulista luettavaa. Sen päähenkilöillä on omat vaikeutensa takanaan, mutta kirjaa lukiessaan voi luottaa, että kaikki järjestyy. En lainkaan ihmettele tällaisen leppoisan pakofantasian suosiota. Moni tällainen kirja tuntuu pyörivän kahviloiden ympärillä; tässä on vähän eri sävy kuin Travis Baldreen suositussa Legendoja ja latteja -kirjassa, mutta sama peruskuvio yhtä kaikki. Tällainen kahvilafantasia lienee melko suosittu (minä pyörittäisin käytettyjen lautapelien kauppaa ja pelitilaa). Krisse on myös melkoinen toimintatornado, joka pistää tuulemaan. Onhan se kiva oikaista sohvalle lukemaan, kun joku toinen tekee ja touhuaa.
Romanttista viritystäkin Korvapuustikesään mahtuu, mutta ei se varsinaisesti homman pääasia ole. Tässä avausosassa keskitytään enemmän Krissen elämänmuutokseen ja asettumiseen Pyhävirralle. Olettaisin, että seuraavassa osassa romantiikka saa vähän lisäpotkua, ainakin siihen malliin kirjan loppu jää. Kajanto kirjoittaa oikein sujuvasti ja aion jatkaa sarjan lukemista. Otan myös mielelläni vastaan lisää vinkkejä parhaista viihdekirjoista!
