Syylliset on todella ihana ja luonnonläheinen tarina. Pidin siitä alusta loppuun asti ja vaikka se on minulla ihan fyysisesti käsissäni, niin kuuntelin sen metsässä. Kirja sisältää niin paljon aivan upeaa luonnon kuvausta, että kun siellä metsässä kuuntelin, niin oli pakko välillä suoristautua mustikoiden poiminnalta ja jättäytyä siihen fiilikseen, kun jotain lintua tai kasvia kuvattiin, tai niitä mustikoita.
Kirja on kuitenkin jännäri ja sekin herätti tunteita, että apua, kuinkahan tästä kohdasta nyt selviydytään… Erilaiset henkilöt ja heidän kemiansa kun kohtaavat, alkaa tapahtua. Mielenkiintoista vastakkainajattelua saadaan niin, että lukija ei tiedä, kumman puolella olisi vaiko kummankaan. Onneksi saa olla se sivustaseuraaja!
Johannes on yksi Rookin kylän metsiä kartoittamaan tulevista biologeista. Kylässä ei oteta heitä avosylin vastaan. Johannes kumppaneineen ovat niitä luonnonsuojelijoita ja Rookin kylän ihmiset taas elävät siellä metsän keskellä ja saavat elantonsa sieltä. Tilanne on kiinnostava ja heti tietää, että nyt tulee tapahtumaan jotain!
Eipä aikaakaan, kun metsästä löytyy kahden kartoittajan ruumiit ja tilanne alkaa olla melko kuuma. Monet epäilevät Riiaa, joka asuu itsekseen koiransa Varjon kanssa. Parasta minun mielestä oli se, kun Johannes lähtee omin päin seikkailemaan ja tapaa Riian, jonka kanssa joutuu jos vaikka minkälaisiin pyörteisiin. Kummankin arvot ja elämä ovat niin erilaisia, että jo se luo varsin mielenkiintoisen jännitteen.
Saija Kuuselalla on ihana, luonnonläheinen kertojan taito. Hän on itsekin biologi, joten vankka tietämys siintää siellä tarinan pohjalla. Siihen on lukijana helppo nojata. Kuusela on aiemmin kirjoittanut Nea Guttorm -dekkareita, joita voin suositella todella käsi sydämellä.
Syyllisiä lukiessaan ei aina todellakaan muista lukevansa jännityskirjaa, niin paljon siinä on kaikkea muuta. Vaan onpahan oiva lukupaketti ihan kenelle tahansa ja kyllä – jään odottamaan, mitä Saija Kuusela seuraavaksi kirjoittaa!








