Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kiireinen kiinteistönvälittäjä Angelika on rakentanut yritystään menestyksekkäästi. Kiire jatkuu jatkumistaan niin, että keho juoksee kilpaa aivan itsekseen kohti uupumusta. Kun ei enää muista, onko menossa töihin vai kotiin ja mikä puhelimen salasana olikaan, on onni onnettomuudessa, että kahvilaa pyörittävä velipoika sattuu juuri soittamaan.
Yvonne Ehnin Kaneliluoto-sarjan itsenäinen toinen osa Syyslepoa ja metsäkylpyjä Kaneliluodolla jatkaa saaristolaiselämän kuvausta. Mukana ovat avausosasta tutut ihmiset, ja päähenkilö vaihtuu Corneliasta Angelikaan.
Hyvinvointi ja toipuminen ovat hyvän mielen sarjan teemoja. Angelikan uupumustarinan lisäksi sivutaan muidenkin henkilöiden jaksamista:
Hän potkaisi laiskasti kuivia lehtiä soratien reunassa.
”Onkohan Gunilla surullinen, kun muutat pois?”
Angelika tiesi, miten järkyttynyt Mattiaksen äiti li ollut, kun tämän ainoa lapsi oli kadonnut maan päältä reilu vuosi sitten. Kummallistahan se muuten olisi ollutkin. Oikeastaan Angelika halusi kysyä, oliko Mattiaksen äiti huolissaan, mutta surullinen vaikutti jollakin tavalla neutraalimmalta.
”Luulen, että hän tulee olemaan aika huolissaan.”
Angelika hymyili sille, että he ajattelivat samaa asiaa.
”Mutta jos asut vielä täällä, hän tuntee olonsa turvallisemmaksi.”
Mattias pysähtyy hypistelemään pudonnutta lehteä, tunnustelee sen muotoa ja katselee sen tekstuuria ja miltä lehti näyttää valoa vasten. Angelika saa metsäisen mindfulnessharjoitteen ja innostuu vähitellen metsäkylvyn ajatuksesta. Japanista alkunsa saanut idea rantautuu Kaneliluodolle, vaikka se, että on pakko nojata puuhun puhumattomana ja vielä maksaa siitä, herättää saarelaisissa myös epäilyksiä… Aiotaanko kenties saaren ilmaa myydä purkitettuna?
Angelika on varma, että kärsivällisyys saa hänet kukkimaan uudelleen.
