Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Paul Austerin ja J. M. Coetzeen kirjeenvaihtokirja Tässä ja nyt : kirjeitä ystävyydestä paljastaa Austerin taannoin takkuilleen romaanin kanssa, joka ei ottanut kirjoittuakseen. Kylmänä pakkastalvena 2010–2011 hän hylkäsi romaaninalkunsa, mutta jatkoi muistikirjojensa täyttämistä. Alkoi muodostua omituinen päiväkirjan ja muistelmien sekoitus, Talvipäiväkirja. Tai ehkei niinkään omituinen, vaan ennemminkin austermainen – tälle teokselle olisi vaikeaa kuvitella ketään muuta kirjoittajaa.
Talvipäiväkirjaa voisi kuvailla kehon muistelmiksi. Paul Auster käy kirjassa läpi muistojaan koko elämänsä ajalta, mutta pääosassa ovat nimenomaan aistivaikutelmat: miltä tuntui, kun baseballia pelatessa toinen poika törmäsi häneen hampaat edellä. Välillä hän kertoo kaikista paikoista, joissa hän on asunut. Myös tärkeät ihmiset ovat mukana – äiti, vaimo Siri Hustvedt, omat lapset, tyttöystävät, muutamat muut ystävät ja sukulaiset. Muistoja, mielikuvia, havaintoja. Käsittelykulma on terävän looginen, vaikka Talvipäiväkirja lähes tajunnanvirtaa muistuttaakin.
Punainen lanka löytyy parista suunnilleen samaan aikaan sattuneesta tapahtumasta, nimittäin äidin kuolemasta ja sitä seuranneesta paniikkikohtauksesta sekä vakavasta autokolarista, jonka olisi kaiken järjen mukaan pitänyt tappaa niin Auster kuin hänen vaimonsa ja tyttärensäkin, mutta josta koko perhe kuin ihmeen kaupalla pelastui lähes vahingoittumattomana. Noiden tapausten jälkeen Auster on ymmärtänyt oman rajallisuutensa, oman kuolevaisuutensa ja sen, ettei ole enää nuori. Tämän teeman ympäriltä Talvipäiväkirja on lähes välttämättä ymmärrettävä.
Talvipäiväkirja on suora ja rehellinen myös häpeällisten muistojen äärellä, ja tässä onkin kirjan suurin vahvuus: se on uskottava. Lisäksi Auster on fiksu, mielettömän älykäs analysoija, juuri oikeiden sanojen ja ajatusten löytäjä, kuten aina. Erkki Jukaraisen käännöstä kelpaa kehua, sillä melkoisia mehevyyksiä hän on sinne poiminut. Lyöntivirheitä on tosin vallankin loppupuolelle jäänyt melko paljon. Austerin omasta tuotannosta Talvipäiväkirjan lähimmät kumppanit lienevät Yksinäisyyden äärellä ja Mies pimeässä / Matkoja kirjoittajankammiossa. Satunnaiselle matkailijalle tämä voi olla vähän outo suupala, mutta Auster-fanille ehdotonta huippukamaa. Suosittelen.
