Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Iijoki-sarjan 2. osa. 573 s. Vuodet 1929-1931. Kalle 9-11 v.
- Koulukiusattu-Kalle jää kortitta koulun kuusijuhlassa
Pikkupomon poika Kaarlo Alvar (s.1919) kasvaa ja vankistuu, kahdentoista iässä uittohommiin isäänsä työmaille jo seurailee. Kattilakunnassa puoskien määrä on paisunut viiteen: Kalle, Martta, Manne, Eeti, Terttu.
Kalle menee kouluun vastarannalle, muu maailma avautuu kaikkine kirjoineen – myös kaikkine varjopuolineen. Koulukiusaaminen ei ole yksin nykypäivää. Ei tahdo isopäinen, kierosilmäinen Kallio-poika mahtua poika- eikä tyttösakkiin hivuttamallakaan, ärränsorauttaja. Itkuherkkä iikka. Kuusijuhlassa jää joulukortitta, minkä yrittää paikata myöhemmin äiti-Riitun kanssa juonimalla: lähettää itselleen kortin allekirjoituksella toivoo Eräs. Siitäkin saa sitten uudet ilkkumiset.
Ja jotta kavereita saisi ja suosioon pääsisi on leikittävä isompaa kuin onkaan, vastoin herkkää luonnettaan: valehdeltava, tapeltava, varastettava isän kukkarosta kortinpeluurahaa, annettava tuppiroska peliveloista.
Isä-Herkon hermot pettävät ja ensimmäinen hulluuskausi iskee kipeästi suhteellisen hyvinvoivaan elantoon. Luulotautinen mies näkee kaikessa ‘merkityksiä’: Riitun on vaikea olla mitenkään päin mieliksi mustasukkaisen Herkon edessä, ja Kallen ja Martan lähteä kouluun, kun isä aamuisin sanojensa mukaan huokuu viimeistä päivää.
Ei Riitu toki sanattomaksi jää tikustellessaan, suorat sanat saa Herkko kuulla:
“Minkälaisen käsityksen tuo poika-riepu saapi tuommosesta isästä, jonka puhe on samanlaista polskutusta kun hevonen vetteen paskantasi. Ei oo kipenettä luottamista …”
Ja kuvaavia sanoja, niitä sinkoilee ennen kuulumattomia lukijan kuultaviksi – siinä Volter Kilpikin jo tiukoilla on, hyvä ettei kalpene. Sopii koettaa arvailla merkityksiä:
- möhkeissään
- auksiini
- vankivyöräri
- tikustella
- ottosia
- mökkänä
- kuusalla