Belinda Bauer: Tappajan katse

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Shipcott on pieni, eristäytynyt kyläyhteisö Exmoorin nummen laidalla. Jokainen tuntee toisensa ja tietää kaiken tietämisen arvoisen. Vieras ei täällä jää huomaamatta. Siksi onkin omituista, kun vanha halvaantunut rouva murhataan sänkyynsä eikä kukaan tunnu nähneen mitään erityistä. Kyläpoliisi Jonas Holly on kaikista järkyttynein: miten joku voi tulla sisään, murhata naisen ja häipyä kenenkään näkemättä?

Tutkimukset ottaa hoitaakseen paikalle Tauntonista saapuva murharyhmä, jonka päällikkö on varsinainen öykkäri esimieheksi. Hän vihaa maaseutua, pimeyttä ja hiljaisuutta, ei voi sietää kyläpoliiseja eikä mitään vihreää… Tosin alkaa olla keskitalvi, lunta sataa ja se on oikeastaan vielä sietämättömämpää. Hän juo paljon, kaipaa satelliittikanavia ja pitää kaikkia maaseudulla asuvia juntteina. Hän hyllyttää Jonaksen heti tutkinnoista ja määrää tämän vahtimaan taloa, kaikkien naureskelun kohteeksi. Itse hän on vakaasti sitä mieltä, että rouvan on murhannut tämän poika, joka on vain odottanut perintöä.

Tutkinnat alkavat ja Tauntonin ryhmä komisario Marvelin johdolla seuraa johdonmukaisesti eri jälkiä: hoitajia, kylän tunnettuja rikollisia, kuten hieman yksinkertaista aina rikoksensa uusivaa ja autot korjaavaa Dannya, patologista autovarasta, sekä varsinkin rouvan poikaa. Mitään ei oikein ehditä saada vielä selville, kun toinen vanha, dementiaa sairastanut rouva löytyy hukutettuna joen rannasta. Ikävä kyllä, Jonas löytää hänet ja joutuu myös kysymysten ristituleen ja muutenkin varsin ikävään asemaan. Tätä ei yhtään paranna se, että hän on saanut omalaatuisen nimettömän viestin, jossa kysytään ”Kutsutko itseäsi poliisiksi?”. Joku leikkii selvästi hänen kanssaan, eikä Marvel voisi olla enempää raivoissaan. Jonaksesta taas tuntuu, että kylä ei enää luota hänen kykyihinsä.

Kun vielä paikallisessa pienessä hoitokodissa tehdään kolmoismurha ja eräs hoitajista on hävinnyt, johtolangat ovat todella sekaisin. Jonas alkaa itse partioida öisin luodakseen turvallisuudentuntua kyläläisille ja käy kotona vain käännähtämässä. Kotona on oltava positiivisella mielellä, koska hänen vaimonsa Lucy sairastaa nopeasti etenevää MS-tautia ja haluaa silti tulla toimeen mahdollisimman itsenäisesti. Hän saa myös lisää ikävänoloisia nimettömiä viestejä, joissa annetaan ymmärtää hänen olevan kykenemätön ratkaisemaan juttua. Samaa mieltä on toki myös Marvel joukkoineen, jotka tekevät säälittä pilaa kyläkonstaapelista.

Jonaksesta kuitenkin tuntuu, että joku väijyy häntä tai heitä Lucyn kanssa. Hän löytää myös paikan, josta heidän taloonsa näkee mainiosti. Hän varustaa Lucyn terävällä veitsellä ja aikoo päättävästi ratkaista koko jutun. Murhaaja on niin lähellä, liian lähellä… aivan häivähdyksen päässä. Tunteeko murhaajan, kun häntä katsoo  silmiin?

Tappajan katse on tunnelmaltaan mukavan hyytävä ja intensiivinen, mukaansatempaava dekkari ja psykologinen trilleri, jonka ratkaisu on odottamaton. Toisaalta taas sekä kirjaa että ratkaisua pitkitetään hieman turhaan eli pieni tiivistys olisi tehnyt kirjalle vain hyvää. Tätä voisi pitää tehokeinonakin eikä se ainakaan itseäni häirinnyt, luin tämän taas kerralla loppuun!

Silti – oikein mainio kuvaus syrjäisestä kylästä ja sen monimutkaisista ihmissuhteista sekä asioista, jotka jäävät usein sanomatta, vaikka kaikki niistä tietävätkin. Vastakkainasettelu verkkaisen maalaiskylän ja ulkopuolelta saapuvan tutkijaryhmän välillä on myös kuvattu terävän ärhäkästi.

Suosittelen kaikille jännityksen ystäville ja odottamattomia ratkaisuja etsivälle, tässä näitä olisi tarjolla. Lucyn MS-taudin ja tämän elämän kuvaus sairauden kanssa sekä samalla suhde aviomieheensä tuo oman mielenkiintoisen lisänsä lopulta melko moniulotteiseen tarinaan. Muutama pikkuvirhe lienee sattunut sekä kääntäjälle että kirjoittajalle muun muassa tv-ohjelmien nimissä sekä parissakin kuvauksessa. Tämä ei kuitenkaan haittaa tekstin sujuvuutta. Kirja sijoittuu muuten samaan tapahtumaympäristöön kuin aikaisemmin arvioitu Hautanummi-kirja, jonka tapahtumista on tässä kulunut noin neljä vuotta. Mukana on joitain tuttuja henkilöitäkin.

Irja

Irja ei vierasta mitään kirjallisuuden genreä, mutta pitää eniten hyvistä elämäkerroista, trillereistä, kauhusta, jännäreistä, yhteiskunnallisesta ja poliittisesta kirjallisuudesta. Lukenut kaiken käsiinsäsaaman 4-vuotiaasta lähtien. Vinkkaa noin 20 % lukemastaan. Kaikki vinkit »

Kommentti

  1. Niin paljon kuin pidin Bauerin Hautanummesta niin ei tämä Tappajan katse ottanut vetääkseen. Jo heti ensi sivuilta syntyi tunne pitkäveteisyydestä ja totta totisesti kerrontaa olisi voinut jämäköittää huomattavasti. Vaikka ruumiita syntyy tolkuttomasti – peräti kymmenen – ja niitä ratkoo puolenkymmentä poliisia, ratkaisu ei etene. Odottamatonhan se loppujen lopuksi on, vaikka toisaalta muut vaihtoehdot oli kyllä jo suljettu pois; ja siinä kai sitten piilee se psykologinen ote. Hautanummessa hyytävyys ja niskakarvat nostattava tunnelma alkoi heti kirjan alusta. Ei oikein minun mieleen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *