Hilkka Ravilo: Terhi : romaani elämästä ja rikoksesta

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Hilkka Ravilo on hyvin omintakeinen kirjailija tyyliltään ja aiheiltaankin. Hän on usein kuvannut kirjoissaan ihmisten kehitystä lapsesta aikuiseksi ja ympännyt sitten rikoksen tähän romaanikehykseen. Tämä pätee myös hänen uusimpaan teokseensa Terhi. ­Terhi kasvaa tytöstä naiseksi Lohjan Lieviön kylässä. Lapsuus on aineellisesti melko niukkaa mutta tasapainoista. Hänen ollessaan toisella kymmenellä vanhemmille syntyy iltatähti Anne, ja Terhi joutuu luopumaan haaveistaan mennä kampaajakouluun, koska hänen on osallistuttava perheen elatukseen. Sitten vanhemmat kuolevat äkillisesti, ja Terhistä tulee pikkusiskon epävirallinen huoltaja.

Terhi työskentelee samaan aikaan linja­autossa rahastajana, ja siellä hänen elämäänsä astuu ensirakkaus Hannu. Eletään 1970-­lukua, ja Hannu on ajan aatteissa tiukasti kiinni: hän saarnaa työtovereilleen kommunismia, köyhälistön sortoa ja paratiisimaisia oloja Neuvostoliitossa. Kukaan ei oikeastaan piittaa hänen opetuksistaan, mutta Terhi tempautuu hetkeksi mukaan Hannun elämään. Seuraukset ovat traagiset. Irtauduttuaan Hannusta Terhi koettaa saada kuvioitaan järjestykseen, mutta vuosia myöhemmin mies palaakin Terhin lähipiiriin erikoisella tavalla, ja jälleen seuraa rikos.

Ravilo on todellakin erikoinen kirjailija; hän tuli suuren yleisön tietoisuuteen jo vuonna 1997 romaanillaan Mesimarjani, pulmuni, pääskyni, joka oli Finlandia-­ehdokkaana. Rikosjuonten ohella hänen keskeisimpiä teemojaan on ihmisten välinen hyväksikäyttö, josta Terhi­-romaanissakin kerrotaan. Useimmiten juuri realistinen ja kyyninenkin ihmissuhteiden kuvaus on ollut Ravilon vahvuus, ja rikostarinat ovat jääneet vähän päälleliimatun tuntuisiksi, ja niin käy nytkin.

Terhin tarinassa kiinnostavaa on myös ajankuvaus: 70-­luvun aatteet ovat uskottavasti kerrottu ja tältä osin Hannu on oikein mehevä ihmistyyppi. Toinen mieleenjäävä piirre tässä kirjassa on Lohjan murteen käyttö repliikeissä. En ole tarpeeksi asiantunteva arvioidakseni Ravilon murteenkäytön oikeellisuutta, mutta hauskasti ihmiset tässä kirjassa joka tapauksessa puhuvat. ­ Kaiken kaikkiaan Terhi oli ihan hyvä lukukokemus, vaikka kirjailija itsekin vähän sortui siihen opettavaisuuteen, jota hän Hannun henkilöhahmossa niin terävästi kuvasi.

Kommentti

  1. Lainasin tämän kirjan dekkarina. Ihan perinteinen dekkari se ei todellakaan ollut, mutta omalla tavallaan mielenkiintoinen. Ensimmäinen kirjani Ravilolta, mutta aion ainakin tuon Finlandia-ehdokkaan myös etsiä käsiini.

    Lohjan murre – aitoko sellainen – oli mehevää ja mukavaa luettavaa. 70-luvun kuvaus osui myös minun mielestäni kohdalleen niin ”maalaistytölle” käyneine vahinkoineen kuin poliittisesti vasemmistolaisuuteen kallistuvine aatteineen. Sosiaalitoimen toiminta jäi mietityttämään. Oliko se tällaista vielä 70-luvulla. En tiedä.

    Mutta jälleen kerran palaan samaan. Hieman tiivistäen paketti olisi pysynyt paremmin koossa. Osan juonen käänteistä olisi voinut huoletta jättää pois. Tosi asiassa jään miettimään, oliko tässä varsinaista juonta. Erikoinen tarina – Terhin ja itselleen pakkomielteisen läheiseksi omineen sisaren elämästä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *