David Holmes elää nuoren miehen unelma-elämää. Hänellä on nousujohteinen ura elokuvateollisuudessa stunttinäyttelijänä, eikä pelkästään missä hyvänsä roolissa, vaan itse Daniel Radcliffen sijaisnäyttelijänä Harry Potter -saagassa. Sitten koittaa vuosi 2009 ja Harry Potterin ja kuoleman varjelusten ensimmäisen osan kuvaukset. Eräs stuntti menee karmealla tavalla pieleen, ja Holmesin niska murtuu. Yhtäkkiä fyysisesti kaikkivoipainen nuorukainen joutuu kohtaamaan todellisuuden, jossa vyötäröstä alaspäin ei toimi mikään. Vielä huonompia uutisia on luvassa: Holmesin kunto tulee vain pahenemaan ja hän tulee väistämättä menettämään myös käsiensä toiminnan ja lopulta jopa kyvyn niellä ja hengittää.
Tästä tapahtumasta kirja alkaa, mutta sen jälkeen otetaan loikka menneisyyteen, ja Holmes kertoo, kuinka tähän pisteeseen päädyttiin. Voimistelua nuoresta asti harrastanut Holmes päätyi elokuvien pariin onnekkaan sattuman kautta. Hänen voimisteluseuraansa otettiin yhteyttä, kun elokuvastudio halusi vapaaehtoisia lapsivoimistelijoita Lost is Space -elokuvan kuvauksiin. Evel Knievel -fanina Holmes oli jo valmiiksi kiinnostunut stuntmiesten vaarallisesta maailmasta, joten vapaaehtoiseksi ilmoittautumista ei tarvinnut kauan miettiä. Kuinka ollakaan, nuori David Holmes sattui myös olemaan samankokoinen kuin Jack Johnson, yksi elokuvan pääosanäyttelijöistä, ja niin ensimmäinen pesti sijaisnäyttelijänä ja stuntmiehenä avautui kuin itsestään.
Holmesin tarina lähtee vauhdikkaasti käyntiin, eikä siitä tyhjäkäyntiä löydy. Kirjan ensimmäinen puolisko kuvailee elokuvateollisuuden kulissien takaista elämää, ja myös stuntmiesten ja -naisten vaarallista maailmaa. Vaikka Holmes rakasti työtään, niin kirjasta käy kyllä ilmi, että machomiesten kansoittama ala ei ollut aina ihan tervehenkisin ala työskennellä. Asiaan kuuluu riskien ottaminen, se ettei mies valita kipujaan, tai edes huonoa kohtelua. Ei myöskään ollut tavatonta, että uusi työntekijä joutuu ”testauksen” kohteeksi, jota kai simputukseksikin voidaan kutsua. Perusteluna on taloudelliset realiteetit: uudelleenotot maksavat paljon rahaa, joten kantin pitää kestää kovissa ja stressaavissa tilanteissa, joissa ei voi tapahtua virheitä. Silti on selvää, että joskus ”testaukset” menivät kyllä kaikkien järkiperusteiden ulkopuolelle.
Toinen, ehkä yllättävämpi, seikka stuntmaailmassa on se, miten nepotistinen ala se on. Vähävaraisilla ja duunaritaustaisilla ei ole paljoakaan mahdollisuuksia tulla alalle; ei ole oikeita kontakteja, ja alan vaatima erikoiskoulutus on kallista. David Holmesin oma perhetausta on tässä mielessä harvinainen.
Erityisen kiinnostavaksi tarina menee siinä vaiheessa, kun päästään Harry Potterin maailmaan. Holmesilla on tietysti paljon sanottavaa näyttelijöistä, elokuvien kuvausjärjestelyistä ja stuntkikoista, erityisesti Quidditch-peliin liittyen. Myös Holmesin kehittyvä ystävyys Daniel Radcliffen kanssa saa tilaa.
Kirjan suurin yllätys on kuitenkin onnettomuus tai pikemminkin sen jälkipyykki. Henkisesti rankka kuntoutus ja loputtomat käytännön haasteet tuovat mukanaan kaikennäköisiä kivuliaita tunteita, joita lukijana osaa odottaakin, mutta näin muuten tarina hieman yllättää. Edes halvaantuminen ei hiljennä Holmesin äärimmäisyyksien tavoittelua, vaan päinvastoin meno sen kuin kiihtyy. Rankka biletys ja huumeet tulevat entistä enemmän kuvioihin, ja raja itsehoidon ja itsetuhon välillä hämärtyy nopeasti. Perinteiset machomiehen keinot eivät kuitenkaan enää johda mihinkään.
Kirja on lopulta tarina siitä, miten löytää kokonaan uusi tapa olla maailmassa, ja Holmesille mahdollisuuden siihen antaa taide ja luovuus, oman näkökulman ja toimijuuden esiintuominen. Holmes alkaa valokuvaamaan, hän luo stuntammattilaisten elämää käsittelevän Cunning stunts -podcastin ja lopulta jopa lyhytdokumenttifilmin Keep on Rolling, joka puolestaan insipiroi Dan Hartleyta tekemään Holmesin tarinasta dokumenttielokuvan The Boy Who Lived. Holmesin tarina palaa lopulta sinne, mistä se alkoi, elokuvateollisuuteen, mutta näkökulma on matkan varrella muuttunut aivan toiseksi.







