Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Nuorena Maria Sweeney piti lukua murtuneista luistaan, mutta iän karttuessa hän ei viitsinyt enää vaivautua. Hauraisiin luihin johtava Bruckin syndrooma takaa sen, että murtumista ei joka tapauksessa tule loppua koskaan. Sen lisäksi syndrooma myös jäykistää niveliä, joten liikkuminen on senkin puolesta vaikeaa. Sarjakuvamuistelma Brittle joints on Sweeneyn kertomus siitä minkälaista on elää harvinaisen etenevän sairauden ja jatkuvien kipujen kanssa, ja toisaalta, mistä löytää elämäniloa näinkin vaikeassa tilanteessa.
Episodimainen sarjakuva kertoo välähdyksiä Sweeneyn elämän varrelta: ensimmäisistä treffeistä, hänen adoptoinnistaan Moldovasta, rentouttavasta uintiretkestä. Ensimmäinen tarina on hyvin kertova. Leikkipuistossa touhuava Sweeney on vähällä loukata itsensä, mutta pelastajaksi tulee vammainen mies, jolta puuttuu toisesta kädestä sormet. Näky hämmästyttää Sweeneyn, mutta mies vain rauhallisesti toteaa syntyneensä sellaiseksi. Jo lapsena loputtomiin sairaalakäynteihin tottunut Sweeney näkee tässä arkisessa supersankaritarinassa opetuksen, miten ihminen on aina muutakin kuin vammansa.
Kivunhoito on siitä huolimatta luonnollisesti iso osa Sweeneyn elämää, eikä ihan helppo sellainen. Opioidit ovat pitkäaikaisessa käytössä riski, varsinkin kun muistetaan Yhdysvaltain valtaisa opioidikriisi, jossa keskeisessä roolissa on ollut lääkeyhtiö Purdue Pharma. Vaikuttaa siltä, että juuri Yhdysvaltain ongelmat lääketeollisuuden jättien kanssa luovat epäluottamusta potilaiden keskuudessa, tai näin ainakin on Sweeneyn tapauksessa. Lääkekannabis on siten luonteva valinta, mutta sen saanti ei ole aina taattua tai helppoa. Kannabiksen ympärillä pyörivät byrokratian rattaat ja lupalappuset tekevät elämästä raskasta ja vaikeasti ennustettavaa. Sweeneyn tilanteesta kertoo paljon, että hänellä on sarjakuvassa melkeinpä aina käsissään marisätkä.
Vaikka sarjakuvassa ei ole varsinaisesti laajempaa tarinankaarta, ehkä taudin etenemistä voi kuitenkin pitää sellaisena. Ensin viattomalta vaikuttava käden puutuminen ei herätä huolta, mutta lopulta käsissä ei ole enää paineentuntoa lukuunottamatta tuntoaistia ollenkaan. Sweeney kuvaa hienosti pelkkiä kipuaistimuksia syvemmälle menevää irrallisuuden ja epätodellisuuden tunnetta omassa kehossaan.
Brittle joints ei kuitenkaan ole lainkaan niin lohduton kun voisi tämän kuvauksen perusteella kuvitella. Sweeneyn maailmassa on haurautta, mutta myös kauneutta, eikä vähiten sen vuoksi, että hän on varsin lahjakas piirtäjä. Arkiset hetket ja onnen tunteet avautuvat upealla tavalla. Luku Kuusamankukka kuvaa yksinkertaista sensorista tunnetta, herkullista meden makua ja auringonlaskua New Jerseyn hämyisen savusumun läpi. Pieni mutta pysäyttävä hetki elämässä, ja juuri näistähän elämä lopulta koostuu.
Sarjakuvan oikeastaan ainoa kauneusvirhe on hieman huono luettavuus; liian pieni tekstikoko yhdistettynä värillisiin tekstilaatikoihin. Varsinkin sininen väri osoittautuu vaikeaksi lukea. Pikkuvirheistä viis, Brittle joints tarjoaa ainutlaatuisen näkökulman harvinaisen sairauden kanssa elämiseen, yhdistäen elämän haurauden ja vahvuuden koskettavaksi ja ajatuksia herättäväksi lukukokemukseksi.
