Mikko Porvali: Tiedustelun näkymätön historia : Antiikista maailmansotiin

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Maailman vanhimmat säilyneet tiedusteluraportit ovat muinaisesta Egyptistä, ja ne ovat 4000 vuotta vanhoja. Jo sitä aiemmin ihminen on tarkkaillut ympäristöään ja lajitoveriaan. Tietoa on tarvittu aina päätöksenteon tueksi. Tiedustelutiedon kerääminen ja käyttäminen ovat olleet usein tie valtaan ja menestykseen. Vakoojan ammattia voikin pitää maailman toiseksi vanhimpana työnä.

Sekä tiedustelun että vakoilun tavoite on aikojen alusta ollut sama: tiedon hankinta. Vaikka välineet sen hankintaan ovat monipuolistuneet, tiedustelun keskiössä on aina ihminen. Vuosituhannet ovat kuluneet, mutta tiedustelutavat ovat edelleen samanlaisia. Muinaisessa Spartassa toimi Krypteia-niminen valtion nuorisojärjestö, joka lähetti vakoilijoita eri puolille valtakuntaa. 2000-luvulla muiden muassa Yhdysvalloissa ja Venäjällä koulutetaan nuoria ja lapsia sotilaallisiin tai tiedustelullisiin tehtäviin.

Tiedustelun arvon ymmärtäneet tahot ovat usein menestyneet tavoitteissaan. Aleksanteri Suuri, keisari Augustus ja keskiajan katolinen kirkko olivat taitavia hyödyntämään tiedustelua. Englantilainen Francis Walsingham auttoi 1500-luvulla Englantia nousemaan suurvalta-asemaan käyttämällä tiedustelua. Joka kerta tiedustelutiedon merkitystä ei ole käsitetty: Suomi sai ennakkovaroituksen Neuvostoliiton suurhyökkäyksestä kesällä 1944. Tieto ei kuitenkaan kulkenut maan ylimmälle johdolle.

1800-luvulla kansallinen poliisi alkoi hyödyntää tiedustelua ja kansainvälistä yhteistyötä. Yhteistyöstä syntyi nykyisen Interpolin edeltäjä, joskin järjestön maine ryvettyi, kun sen johto siirtyi natsien käsiin, eikä muu maailma osallistunut sen toimintaan. Tiedustelua ei muutenkaan pidetty Euroopassa erityisen herrasmiesmäisenä toimintana. Tiedustelun ja vakoilun arvo brändinä ymmärrettiin vasta myöhemmin. Yhdysvalloissa tiedustelijoita ja vakoilijoita sen sijaan arvostettiin.

Porvalin kirja päättyy toisen maailmansodan loppumiseen. Tiedustelutaktiikat ovat sen jälkeen muuttuneet valtavasti teknisesti. Nykyinen tiedustelutoiminta tuleekin järjestää niin, ettei se riko ihmis- tai perusoikeuksia. Nykyaikaisen tiedustelun perusteluiden tulee olla läpinäkyviä ja hyvän tiedusteluetiikan mukaisia.

Porvalin Tiedustelun näkymätön historia on mainio ja hyvin mielenkiintoinen kirja. Sitä ei kannata pitää pelkkänä tiedustelun historiaa käsittelevänä teoksena, vaan laajempana yleissivistystä kartuttavana tietokirjana. Tiedustelu ja vakoilu ovat keskeinen osa historiaamme.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *