”Valtioiden rajat vedetty sen varalta
että saunan jälkeen tartun kartastoon”
Tommi Liimatta kiteyttää Absoluuttisen Nollapisteen kappaleessa Tungos on lavaste (1999) aika täsmälleen sen, minkä vuoksi ainakin omasta mielestäni jokaisen itseään kunnioittavan ihmisen kirjahyllystä pitäisi löytyä karttakirja. Minun valintani on The Times Concise Atlas of the World.
Tämä maailmankartasto ei olekaan mikä tahansa taskuatlas, vaan se on todellinen karttakirjojen Rolls Royce. The Times Concise Atlas of the World on niin korkea, ettei se meinaa mahtua tavalliseen hyllyyn lainkaan, sillä on painoa yli kolme kiloa ja se on kaikilta osin niin hulppea nide, että se on arvatenkin myös kallis. Siinä on yli 200 sivua upeita karttoja, kattava hakemisto, huikeita satelliittikuvia sekä monenlaista muutakin maantieteellistä dataa tämän päivän maailmasta. Kirjan alussa on myös useita historiallisia ja poliittisia karttoja, jotka samalla valottavat kartanteon historiaa ja kehitystä.
Käytännössä kaikilla on nykyään käytössä internetin karttapalvelut, ja yhä useamman saatavilla on navigaattoripalveluita suoraan kännykkään. Silti minun mielestäni perinteisellä kartastollakin on yhä sijansa. Sen sivujen lehteily, eksoottisten paikkojen nimien maistelu ja seuraavien matkojen suunnittelu — joko oikeiden tai mielikuvitusreissujen! Ah! Ei suhdettaan kartastoon voi ihminen järkevästi selittää. Kun pikkupoikana on laittanut karttapalloon valon, pyöräyttänyt sen liikkeelle, laittanut silmänsä kiinni ja tökännyt sormensa sen pintaan, on aina päässyt matkalle maan ääriin. Miksei niin voisi tehdä edelleen?