Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Järki ja tunteet -kahtiajako on juurtunut syvälle länsimaiseen ajatteluun, kuten on myös ajatus siitä, että mentaaliset prosessit ylipäätään tapahtuvat vain aivoissa. Tiede on kuitenkin osoittanut pinttyneen ajatuksen vääräksi: me ajattelemme ja tunnemme koko kehollamme. Hermosolut esimerkiksi eivät suinkaan ole vain aivojen yksinoikeus, vaan niitä löytyy muun muassa sydämestä, suolistosta ja jopa pyllystä! Tanya Lloyd Kyin ja kuvittaja Phil Nichollsin Tunteita ja tuntemuksia sukeltaa uusimman tutkimustiedon pariin ja kysymykseen, kuinka hermostollinen tieto kulkee kehon sisällä ja muuttuu niiksi aistimuksiksi, joita kutsumme tunteiksi.
Kirja on kirjoitettu niin, että aukeamat ovat omia kokonaisuuksiaan eikä kirjaa siten tarvitse lukea järjestyksessä. Tutuksi tulevat monet perustunteet, kuten viha, inho, suru, jännitys ja ilo, sekä miten nämä tunteet syntyvät ja vaikuttavat. Tässä tulee myös yllätyksiä vastaan. Sydäntä esimerkiksi ajateltiin pitkään tunteiden ja rakkauden tyyssijana, josta se kuitenkin alennettiin pelkäksi mekaaniseksi pumpuksi. Tämäkään näkemys ei aivan pidä paikkansa.
1990-luvun alussa lääkäri Andrew Armour sai nimittäin selville, että sydämessä on noin 40 000 neuronia, jotka muodostavat toiminnallisen verkoston. Tällä ”pikkuaivoiksi” nimetyllä ryppäällä on oma tapansa oppia, reagoida ja jopa varastoida muistoja. Nämä hermosolut kenties myös auttavat meitä tunteiden aistimisessa, ja kaiken muun lisäksi sydän tuottaa jopa oksitosiinia, eli niin kutsuttua rakkaushormonia, joka auttaa kiintymään muihin ihmisiin.
Tämänkaltaisia kiinnostavia esimerkkejä kirjasta löytyy paljon, ja on erityisen hienoa, että kirjassa esitellään myös uusia tutkimustuloksia sekä tutkijoita joiden ansiota ne ovat, kuten Aline Bertin ja hänen hiljattaiset tutkimuksensa arapapukaijojen parissa. Papukaijojen taipumus punastua mielihyvästä kun niiden omistaja huomioi niitä, kertoo ehkä niistä biologisista juurista, joista ihmisten hymykin on peräisin.
Mainitaan vielä eräs kiinnostava esimerkki, sillä se avaa hyvin miten tiivistä aivojen ja kehon yhteistyö on. Jos selkäranka vahingoittuu, se ei vaikuta vain ihmisen liikkumiseen, vaan usein myös tunne-elämään. Kun selkäydin ei enää kuljeta aivojen ja kehon välisiä viestejä, eivät aivot käsittele myöskään tunteita samalla tavalla. Tämä(kin) tukee vahvasti ajatusta siitä, että tunteet ovat osittain aivojen tulkintoja kehollisista tiloista, ei vain jotain abstrakteja mielentiloja. Tämä lopputulos voi tavallaan tuntua itsestäänselvältä, mutta voin kyllä rehellisesti sanoa, että se ei ollut koskaan tullut mieleeni.
Tunteita ja tuntemuksia : Tunteiden tiedettä päästä varpaisiin onkin niitä lastenkirjoja, jotka varmasti valaisevat myös useimpia aikuislukijoita. Phil Nichollsin sympaattiset vinjettikuvitukset pehmentävät tieteellisempää sisältöä, mutta liian tekniseksi teksti ei missään vaiheessa mene. Hienoa, että tällaisesta aiheesta on uskallettu lähteä tekemään suoraan lastenkirjaa. Ei ole mitään syytä miksi tieteen uusimpien tulosten tarvitsisi olla vain aikuisten etuoikeus.
