Tuulen nimi on kirjoittajansa esikoisteos ja taas uuden fantasiatrilogian avaus. Sarja kertoo Kvothesta, legendaarisesta velhosta, taiteilijasta ja sankarista.
Kvothe pääsee kertomaan tarinaa itse. Kehyskertomuksessa Kronikoitsija saapuu majataloon, jonka isäntä Kote ei ole kukaan muu kuin Kvothe itse. Kronikoitsija oivaltaa tämän ja saa Kvothen kertomaan tarinansa. Näin Kvothe pääsee kertomaan elämästään kirjan lukijoille.
Kerrottavaa riittää. Kvothen vanhemmat ovat osa kiertävää teatteriseuruetta, mutta kohtalo puuttuu peliin julmasti ja Kvothe jää yksin. Kostonhimo ja tiedonjano vievät Kvothen yliopistoon opiskelemaan taikuutta. Tämä ensimmäinen kirja kertoo Kvothen opiskeluvuosista ja elämästä ennen yliopistoa.
Tarina perustuu vahvasti päähenkilöönsä, joka on ainakin tässä ensimmäisessä osassa varsin mielenkiintoinen tapaus. Nuori idiootti Kvothe on varsin sympaattinen päähenkilö. Tarinassa riittää huumoria, sankaritarinan elkeitä ja tragiikkaa – Kvothe joutuu vastoinkäymisiin, joista osa on varsin vankasti seurausta nuoren miehen omista hölmöilyistä.
Tekstiä riittää; tämä on siis trilogian ensimmäinen osa ja sittenkin yli 600 sivua paksu. Oikeastaan pelkäksi johdannoksi kirja on hyvin pitkä. Tarina kuitenkin vetää mukaansa ja vaikka välillä toivoikin kirjailijan vähän tiivistävän, missään vaiheessa ei käynyt mielessä lopettaa kesken. Kvothen tarina ja maailma, jossa se tapahtuu, on kiinnostava.
Julminta tässä on tietysti se, että tarina loppuu kuin seinään. Jatko-osa Wise Man’s Fear ilmestyi englanniksi maaliskuussa, joten suomennosta saataneen vielä odotella tovi. Kakkososa on, muuten, Wikipedian mukaan yli 900-sivuinen… Ei ole tiiviys Rothfussin parhaita puolia, ei.
Yhtä kaikki Tuulen nimi on oivallista aikuisten fantasiaviihdettä. Ei suurta taidetta, mutta taidokkaasti kirjoitettu lukuromaani, jonka ainekset ovat toisaalta klassisia, toisaalta omaperäisiä.