Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Portugalissa käytiin 1910-luvun lopulta alkaen muutaman vuoden kestänyt sisällissota Pohjoisen kuningaskunnan ja etelän tasavaltalaisten välillä. Koska Portugali on viinimaa, olennainen osa sodankäyntiä on bioteknologialla paranneltu portviini, jota käytetään polttoaineena – sekä öljyn korvikkeena että vähän omituisempiinkin tarkoitusperiin. Näin ei tietenkään todellisuudessa ollut. Portugalissa oli kyllä nopea tasavaltalaisten vallankumous 1910, joka lienee esikuva Tynnyrisodan sisällissodalle. Viinipunk-universumi on portugalilaisen Invicta Imaginária -kirjoittajakollektiivin luomus, johon eri kirjoittavat ovat sitten sijoittaneet tarinoitaan. Niistä on koottu ainakin kaksi antologiaa, joista ensimmäinen on nyt suomennettu.
Kirjan markkinoinnissa esiin nostetut portviinitoimiset mechat kuulostivat kiehtovalta idealta, mutta valitettasti antologia ei ihan täytä odotuksia. Novelleissa kuvataan kyllä kaikenlaista salajuonittelua ja epämääräistä jännää, mitä sisällissodan aikana tapahtuu, mutta antologia on kaikkinensa kovin epätasainen. Epätasaisuus näkyy vaikkapa rakenteessa: parin lyhyemmän novellin jälkeen tulee pari keskipitkää, sitten tulee lähes satasivuinen pienoisromaanimittaa lähenevä tarina. Sen päälle saadaan pari novellia, jotka eivät tunnu sijoittuvan laisinkaan koko Viinipunk-universumiin ja lopuksi sanakirjakatkelma eli annos vähän kokeilevampaa kirjallisuutta.
Onneksi kirjan pisin novelli, João Barreirosin Ei koskaan enää!, on onnistunut. Siinä viinipunk sykähtelee parhaimmillaan. Parhaat novellit ovat muutenkin Joãoiden käsialaa: João Rogacianon Vaarallinen salajuoni ja João Venturan In vino veritas olivat mainioita. Sen sijaan Rhys Hughesin kaksi novellia olisin karsinut kokoelmasta surutta pois; ne eivät oikein tunnu liittyvän yhteen muiden novellien kanssa ollenkaan. Novelli ei muutu portugalilaiseksi, jos siinä hoetaan fadoa ja saudadea. Tällaisessa antologiassa olisin ehdottomasti halunnut nähdä vahvemmin yhteen kytkeytyviä novelleja, ja silti osin Tynnyrisota oli pettymys.
Novelliantologioiden kohdalla huojuva taso ei kuitenkaan ole tavatonta. Todetaan siis, että ihan ei lupaus kaikin osin toteudu, mutta Tynnyrisodassa on mukana sen verran paljon hyvää, että siihen kannattaa tutustua. Tarja Härkösen suomennoksista ei ole pahaa sanottavaa.
Tynnyrisota on tehty osin EU-rahoituksella. Se on osa Transnational Indie Speculative Projectia, jossa kolme pienkustantamoa Suomesta, Portugalista ja Ukrainasta julkaisee yhteensä 16 käännettyä teosta vuosien 2025–2027 aikana. Suomesta mukana on Osuuskumma, joka julkaisee suomeksi Tynnyrisodan lisäksi kaksi muutakin teosta Portugalista ja yhden Ukrainasta. Osuuskumman teoksia käännetään portugaliksi neljä ja ukrainaksi yksi. Tällaiset hankkeet ovat kiinnostavia ja lämpimästi kannatettavia, ja odotan mielenkiinnolla IndieSpecin muita suomennoksia.
