Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Iijoki-sarjan 9. osa. 639 s. Vuodet 1940-1941. Kalle 21 v.
- Tykinpyörät suorille käsille
Sodanpelko jää vaikka talvisota loppuu. Kallen ikäluokan vuoden pituista varusmiespalvelua on pidennetty puolella vuodella: joulun sijasta kotiutus siirtyy juhannukseen – eikä mieli mettä keitä. Muonittajan hommat eivät rasita Iin Haminassa, hyvin joutaa keskellä päivääkin hypätä sirpakan Ennin kanssa sänkypuuhiin. Mutta siinäpä ongelma kun miehelle ‘vittu äjähtäny päähän’ niin ettei itseään hallitse.
Tunteiden sekamelska jyllää muonamiehen sisuksissa: pikkuhiljaa näet alkaa selvitä että siivooja Enni onkin ‘niitä naisia’. Naikkosen maailmassa Kalle-kallein on yksi vähäisimmistä:
“Paksu pökkelö ja katselee kieroon. Oikea maalaismoukan perikuva!”
Itäraja kutsuu. Länsirannikolta osa komppaniaa siirretään Kuusamon Kurkijärvelle, pioneereista tulee panssarijääkäreitä. Naishuolet loppuvat kun naiset loppuvat.
Kalle saa toisen kotiloman toista vuotta palveltuaan: vapun tienoilla pääsee siviilikamppeita hakemaan alikersantiksi ylennettynä. Kotona tohtii puhua sen verran tulevaisuuden suunnitelmista jotta haluaa aloittaa elämänsä rakentamisen kaupunkipaikassa.
Haaveeksihan siviiliin pääseminen jää, vaikkei Kalle sitä kotilomallaan tiedä.
Lukija sen tietää ja kirjailija Päätalo, joka asioita kuvailee nelisenkymmentä vuotta tapahtumien jälkeen, mutta antaa Kallen elämän kulkea tuoreeltaan. Niinpä lukija on kiikissä ja kiipelissä: 9. osa Päätalojen elämää menossa, eikä tunnu vielä missään, ei ainakaan niin että pystyisi lukemisen lopettamaan!
Pahemman kerran koukkuun Päätalo lukijansa ripustaa, vähän niin kuin itsensä siellä ensimmäisessä osassa, Huonemiehen pojassa, kun jäi roikkumaan silmäluustaan ikkunanvierusnaulaan kun liikauteliaisuuttaan oli halunnut akkunasta kartanolle kurkistaa!
Isä-Herkon ilmeet ja eleet ja ajatukset voimme elävästi kuvitella moisen humputuksen kuultuaan: ettäkö et tulisikaan yhteiseen markantienuuseen, tämmösen mökin paras tienestimies:
“Joo-o, kaupunkipaikoissa ne on pelit ja ilot …! Että sinne vain.”
Niin elävästi kirjailija Päätalo on isänsä tulisuuden ja kielenkäytön kuvaillut, että Hermannista on tullut meille lukijoille elävää lihaa ja verta, tulta ja tappuraa, Riitun sanaan Hermanni on kun piikkisika. Niin myös äiti-Riitun itkun ja ymmärryksen.
Ukkosen ääni ei kuitenkaan kerro Herkon äänestä vaan sodan, sotilaiden äänistä ja touhuista: tosi on kyseessä, nyt ei sodasta irti pääse. Raja ylitetään, Kiimasvaaran jälkeen on tuleva Kiestinki.
On on tämä menoa toisellakin lukemisella. On.
Ja niille tiedoksi jotka Kallea pelkäävät: Iijoki-sarjan lukemisen voi aivan hyvin aloittaa mistä osasta tahansa. Vaikka seuraavasta: Liekkejä laulumailla, siitä missä Kalle haavoittuu pahasti.
- hemesti
- pyrjähtää
- kutjut
- hörötti
- mojakka