Andreï Makine: Vain rakkaus

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Andreï Makinen romaani, Vain rakkaus, kertoo tarinan Elias Almeidasta, angolalaisesta miehestä, joka matkustaa maansa itsenäistymistaistelujen keskeltä kommunistisen vallankumouksen aallolla aina Moskovaan saakka. Ammattimaiseksi vapaustaistelijaksi hänet ajaa toive paremmasta maailmasta — sellaisesta, jossa kukaan ei katkaise sotilassaappaallaan naisen solisluuta.

Romaani kuvaa ihmisen eksyneenä olentona, joka tappelee, parittelee, haparoi elämän lävitse melkein paniikissa ja muuttuu kuollessaan pelkäksi lihakimpaleeksi. Makine ei säästä lukijaa karuiltakaan yksityiskohdilta kuvatessaan ihmisen raadollisuutta sodan keskellä tai rauhan aikana.

Teos kertoo, kuinka vallankumouksen asiaa ajava idealisti pelkää ja ahdistuu Kongon yössä, kun taistelu näyttäytyy kaikessa karmeudessaan. Loisto on poissa, ja sankarilliset vapaustaistelijat ovat vain juopuneita, raiskaavia ja murhaavia petoja. Ihmisiä ajaa eteenpäin aatteen sijasta henkilökohtaiset, hyvin inhimilliset vaikuttimet. Romaani näyttää, kuinka paremman maailman puolesta puhutaan kalliissa puvuissa, notkuvien pöytien äärellä, kukin pohjimmiltaan omaa etuaan ajaen. Ja samaan aikaan, jossain aivan lähellä, joku toinen kuolee nälkään, tulee kidutetuksi tai murhatuksi.

Silti suurimpaan osaan nousee ihmisen uskomaton kyky rakastaa, tuntea uskollisuutta ja ystävyyttä. Makine kuvaa kauniisti sitä, kuinka rakkaus saa ihmisen kestämään uskomattomia kärsimyksiä ja kuinka yksikin onnen ja rauhan hetki saattaa piirtyä muistiin niin kauniina, että se kantaa läpi koko elämän. Makine tekee ihmisen julmuudesta inhimillisen, mutta kaiken hädän ja raadollisuuden keskeltä kohoavan kyvyn rakastaa ja suojella hän kuvaa ihmeen kaltaisena.

Kuvaavaa on, että juuri rakkaus kuljettaa Elias Almeidan pidemmälle kuin kommunistinen aate koskaan. Se johdattaa hänet Siperian perukoille, lumen ja pakkasen keskelle. Sieltä löytyykin kurjuuden sijaan elämä ja ihminen paljaimmillaan. Ja ihminen paljaimmillaan onkin aika kaunis olento, joka on ankarissakin olosuhteissa kykenevä suojelemaan kauneutta, haaveilemaan ja rakastamaan.

Makinen teos on syvästi ihmistä ymmärtävä. Pahimpienkin tekojen takaa paljastuvat ihmisen kasvot; pelokkaat, itsekkäät ja ahneet, mutta myös rakastavat ja hellät. Kukin meistä voi ottaa murhaajan roolin, ja samaan aikaan äärimmäisen julmuuden tekijä on myös lapsi, jolle onni on painaa kasvonsa äidin kyynärtaipeeseen.

2 kommenttia

  1. Tehokas arvostelu kirjasta. Hyvä Heidi. Syventyneen lukijan kirkas ja ymmärtävä tulkinta. Nyt täytyy saada kirja käsiin. Erikoista on se – tai sitten ei – että Makine kuljettaa aina Siperiaan. Ihan kuin Siperia olisi joku mielen maisema, hänelle. Tärkeä, tajuntaan piirtynyt.

  2. Kiitos kommentistasi, Sari. Oletan, että olet itsekin Makinen tuotannon ystävä, joten on erityisen mukavaa, jos arvioni miellytti sinua.

    Kirjailija itse on syntynyt Siperiassa, minkä voisi helposti kuvitella syyksi sille, että kyseinen paikka näkyy hänen tuotannossaan niin suuressa osassa.

    Hyviä lukuhetkiä sinulle, kunhan saat kirjan käteesi 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *