Sara Blædel: Vain yksi elämä

Osta kirja itsellesi

Osta e-kirjana

Elisa Kirja

Osta käytettynä

Pikkukaupungin rannalta löytyy murhattu, 15-vuotias tyttö. Paikallispoliisin avuksi hälytetään Kööpenhaminasta murhatutkintaan ryhmä, jonka mukana on myös etsivä Louise Rick. Paljastuu nopeasti, että tyttö on maahanmuuttajaperheen toiseksi vanhin lapsi ja tytär, Samra. Samra on käynyt paikallista koulua ja ystävystynyt Dicten kanssa. Dicte on tutustuttanut hänet tanskalaiseen nuorisokulttuuriin, he ovat käyneet yhdessä kaupungilla sekä tehneet yhtä ja toista, jota Samran isä ei taatusti olisi hyväksynyt tietäessään kaikesta. Hän on pyrkinyt elämään nuoruuttaan tanskalaisena jordanialaisnuorena, mutta mitä ilmeisimmin se ei ole onnistunut.

Murha kauhistuttaa lähiympäristöä ja poliisikuulustelut ovat hankalia, koska tapakulttuuri on vierasta. Perheen merkitys on  erilainen, samoin kunniakäsitys ja äkkiä murhaa tunnutaan pitävän kunniamurhana – on lähellä, ettei perhettä aleta vainota järjestelmällisemmin. Kaupunki pysähtyy uudelleen, kun Dicte löytyy murhattuna. Dicte, jonka suuri ja salailtukin unelma on ollut päästä malliksi ja hän on päässyt kaikkien tietämättä jopa yllättävän pitkälle pyrkimyksissään. Tutkimukset alkavat osoittaa selkeästi yhteen suuntaan, jota voi olla vaikea hyväksyä. Samran perhe ja lähisuku on joutumassa yhä tiukempiin kuulusteluihin.

Sara Blædelin toisessa poliisiromaanissa, jonka päähenkilönä on Louise Rick, on edelleen hyvä juoni ja myös poliisien sekä rikoksista kuulusteltavien henkilökohtaista elämää ja niihin liittyviä asioita puidaan sopivasti. Camilla Lind, Louisen paras ystävä ja journalisti, tuo usein toisen näkökulman tapahtumista esiin joko omissa haastatteluissaan tai artikkeleissaan sekä toimii vastapainona poliisien rutiinityön kuvaukselle.

Edellisessä kirjassa käsiteltiin nettideittailua sekä naisten hyväksikäyttöä laajemmastakin näkökulmasta, tässä taas keskustellaan paljon eri kulttuurien välisistä eroista sekä niiden ymmärtämisestä, maahanmuuttajasukupolvien välisestä kriisistä sekä nuorten tarpeesta sekä rajoihin että rakkauteen.

Itse pidin jo ensimmäisestä sarjan suomennoksesta Nimimerkki Prinsessa ja tämä on ainakin yhtä hyvää tasoa. Mukava huomata, että jotenkin erikoisella tavalla nämä tanskalaiset dekkarit poikkeavat hiukan ruotsalaisesta nykyisestä valtavirrasta ja itse ainakin pidän näistä ehkä enemmän. Nämä tarjoavat sekä yhteiskunnallisen näkökulman että poliisien ja syyllisiksi epäiltyjen henkilökohtaisia ajatuksia, mutta antavat kuitenkin lukijalle paljon materiaalia käsiteltäväksi itsenäisesti ajatusten tasolla. Juoni ei ole liian monimutkainen eikä teennäinen, tämä voisi olla jopa todella tapahtunutta.

Suosittelen kaikille poliisiromaaneista ja dekkareista pitäville, joita kiinnostaa myös yhteiskunnallinen näkökulma ja rikokseen laajemmin liittyvä keskustelu esimerkiksi moraalista, kunniasta sekä nuorista aikuisuuden kynnyksellä.

Irja

Irja ei vierasta mitään kirjallisuuden genreä, mutta pitää eniten hyvistä elämäkerroista, trillereistä, kauhusta, jännäreistä, yhteiskunnallisesta ja poliittisesta kirjallisuudesta. Lukenut kaiken käsiinsäsaaman 4-vuotiaasta lähtien. Vinkkaa noin 20 % lukemastaan. Kaikki vinkit »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *